Tänään minulle tuli tarve kirjoittaa tänne pitkän hiljaisuuden jälkeen. En voisi kääntää vuoden sivua blogissani kesäsade-kirjoituksellani.

Olen pitänyt tauon, mikä on oikeastaan ollut minullekin yllätys, miten pitkäksi muutama päivä venähti.

Aiheita ja kirjoitettavaa olisi ollut paljon, mutta ajatus ja aika loppuivat kesken.

Kesällä olin energinen, olin onnellisen tietämätön syksystä ja työstin vauhdikkaalla tahdilla tulevia kukka-asioita, blogia ja yrityssuunnitelmia.

Kukkablogini ei ole vieläkään avautunut, mutta ensi vuonna sekin varmasti tapahtuu.

Elokuu oli alku, jolloin astuin haasteisiin. Elämä muuttui kertaheitolla sellaiseksi, että odotuksia sateli joka suunnasta. Syksyn vapaapäivät voi laskea yhdellä kädellä.

Syksy puutarhaopinnoissa on ollut mitä rakkain, mutta rankin. Uusi maailma, missä luonnon monimuotoisuus näyttelee pääosaa on avautunut minulle. Näen puut, kukat ja kasvit aivan uusin silmin.

Ihmettelen lehtiasentoja, hypistelen kuusia ja Hemuloin joka paikassa. On ristiriitaista, miten se on samalla niin maagista mutta samaan aikaan niin väsyttävää.

Tuntuu, että syksy on vienyt minua enkä minä sitä. Tauon tultua jouluna ymmärsin, että nyt on menty liian kovaa liian moneen paikkaan.

En tahdo elämän olevan hallitsematonta pikajuoksua ja kiirettä. Jätän siis kiireen vuoteen 2021 ja seuraavan vuoden kuljen rauhallisin askelein. Otan askeleet omaan tahtiini omalla kuunnellen sisintäni.

Mitä sitten vuodelle 2022 toivon ?

Toivon aikaa, aikaa vain. Aikaa perheelle, aikaa itselle, aikaa ystäville, urheilulle, palautumiselle ja muille tärkeille.

Vuosi vierähti vauhdilla ja piti sisällään kauniita asioita, uusia elämän alkuja. Se toi mukanaan myös surua ja menetystä.

Lopuksi tämä vuosi tuli päätökseen ja kaikesta selvittiin kuitenkin.

Käännän tämän sivun ilolla ja toivon vuodesta 2022 hyvää ja toiveikasta. Sellaista vuotta, mikä on täynnä rakkautta, unelmia ja armollisuutta.

Tuokoon uusi vuosi sinullekin juuri sen mitä toivot.