Pullantuoksua äitienpäivään

Ihanaa äitienpäivää. Päivän touhotukset on päätöksessä ja ajattelin muistaa sinua kakkutunnelmilla

Sydänasioita ei voi äitienpäivänä olla liikaa.

Leivoimme lasten kanssa bostonkakun mummeille lahjaksi.

Mikä into lapsilla oli leipomisessa, yhdessä tekeminen on tärkeää.

Kehittelin itse päässäni reseptin, visiona oli valkosuklaa ja vadelma.

Ohjeen taikinaan otin valion appelsiini boston-ohjeesta ja vaihdoin täytteet omiini.

Täytteenä käytin:

  • Vadelmia
  • Vanilja tuorejuustoa ja rahkaa
  • Valkosuklaata

Tein päälle vielä kreemin tuorejuustosta ja tomusokerista.

Moni kakku päältä kaunis

Niin myös tämä, maku jakoi mielipiteet. Äitini mielestä se oli hieman liian makea, mutta täydellinen bostonin rakenne. Mummoni mielestä olisi voinut olla makeampikin.

Minusta se olisi myös voinut olla aavistuksen makeampi. Keitin pakastevadelmia vesitilkallisen kanssa. Olisi tullut parempi jos olisi vielä laittanut sokeria sekaan.

Olipa hauska kokeilu kuitenkin. Ensikertalaisena tykkäsin tehdä ja yllätyin, kuinka helppoa se oli.

Mummoni kertoi, että isomummoni oli kova leipomaan bostonin kakkuja, ihana sattuma, että valitsin tähän päivään tehdä bostonin. Ajan kerrostumia.

Keväinen tupsupipo

Alkukevät on ihanaa, mutta vielä niin viileää aikaa.

Päivitin lasten talvikerrastot kevääseen ja kevätpipolle löytyi tarve.

Tahdoin tehdä kevyen, mutta lämpöisen kevääseen sopivan pipon joten valitsin merinopuuvillaisen ja ohuen merinolangan yhteen.

Nämä langat laitoin kokeilumielessä yhteen ja ihastuin hattaraiseen lopputulokseen.

Vanha roosa rauhoitti pinkkiä ja syntyi ihanan meleeratun oloinen pinta.

Pipo pääsi testaukseen viileässä kevätilmassa ja se oli oikein passeli.

Otin pipoon alkuperäisen ohjeen tästä

Lankamaailman ohjeesta.

Olin ajatellut pipoon yhtä tupsua, mutta päättäväinen pikkukaveri tahtoi kaksi tupsua, joten kaksi laitettiin

Piposta tuli hyvän kokoinen, menee varmasti käytössä parikin vuotta eteenpäin.

Merinopuuvilla yhdistelmästä tuli miellyttävä lopputulos, mikä ei kutita lapsen päätä.

Lämpimiä terveisiä viimeisiin viileisiin kevätpäiviin.🤎

Pannukahvit Hossalla

Minun yksi tämän vuoden tavoitteista on tutustua uusiin kansallispuistoihin.

Viimeksi oli vuorossa Hossan kansallispuisto.


Suunnitelmanamme oli mennä Julma-ölkylle ihmettelemään, mutta sinne ei ollutkaan tietä näin talvisaikaan.

Päädyimme Hossaan, mikä oli myös hyvä vaihtoehto.

Hossassa olisi ollut reittien suhteen valinnanvaraa ja taukopaikkojakin mukavasti.

Lumi oli kuitenkin sen verran sulaa, ettei se enää kantanut joten useiden kompurointien jälkeen päädyimme lähimmälle taukopaikalle.Lapsia nauratti äidin kompuroimisjäljet.




Taukopaikka yllätti hyvillä puitteillaan. Kesällä siinä olisi varmasti ihana viettää hyvää aikaa.



Ostin retkeilypannun ja se pääsi heti testaukseen.

Keitimme Lavazzan pannukahvi puruista kahvit ja olipa hyvää.



Hossan retkestä jäi sellainen olo, että sinne pitää päästä vielä uudelleen näkemään enemmän paikkoja.


Teemme varmasti paluun vielä myöhemmin.



Suuntasimme takaisin kotiin ja etelän retket alkavat.

Ps. Hillakesä hiipii mieleen jo.

Retkeillen kevääseen

Kevät on täällä taas. Talvi sinnittelee viimeisiään ja aurinko sulattaa sitä lempeästi pois.


Kevät on minun rakkain vuodenaika, rakastan sitä tunnetta kun pimeän ajanjakson jälkeen valo tuo viestin kesästä.


Olemme palanneet retkipuuhiin talven tauon jälkeen ja käyneet kansallispuistoissa.

Vierailimme jo perinteeksi muodostuneella Kiutakönkäällä. Kävimme myös Hossan kansallispuistossa, siitä tulee oma postauksensa tämän jälkeen.


Pohdin kulkiessani, miten retkeillessä saa samalla hyvän spa-elämyksen ilmaiseksi.

Tihkusade antoi minun kasvoilleni kosteutushoidon.

Hengitin raikasta ilmaa syvälle keuhkoihini ja annoin keväisen kuusimetsän tuoksun täyttää sieraimeni.


Parin kilometrin matka taukopaikalle oli haastava kulkea.

Polku oli jäinen ja liukas. Jyrkät nousut ja laskut vaativat taiteilemista.


Grillipaikalle pääseminen oli suorastaan työvoitto ja tauko teki hyvää.



Jokaisessa lajissa ja harrastuksessa on kiva harjoittaa välinevarustelua.

Retkeilyn suhteen olemme pienesti tehneet hankintoja. Olen neulonut koko perheelle istuinalusia, joista kerron vielä lisää kun ne ovat valmiit.

Tahtoisin tehdä myös retkeilysukat, pullon lämmittäjän ja metsäkellintäpaidat.


Mieli oli retkellä levollinen ja onnellisuus huipussaan. 

En voi kylliksi kertoa, kuinka onnellinen tästä harrastuksesta olen. Ja siksi täällä bloginkin puolella asiaa hehkuttelen.


Onko sinulla antaa retkipaikkasuosituksia?

Kauniita luontopäiviä myös sinulle.

Ps. Luen tällä hetkellä kirjaa metsäkellintä, mikä ansaitsee täysin oman postauksensa myöhemmin. Mutta mainintana tässä lukuvinkki kiinnostuneille.

Neulottu Frozen nuttu

Meillä eletään oman elämän Elsa-vaihetta, Frozen on ollut pitkään jo suosikkilistalla.

Frozen mekko on ollut kovassa käytössä, mutta se on niin kesäinen , että tein asuun sopivan paidan.


Tein paidan yhdestä lempilangoistani, merinopuuvillasta.

Lastenvaatteisiin tämä on käytännöllinen ja pehmeä ratkaisu. 

Paita lämmittää juuri sopivasti ja kestää käyttöä.


Miettiessäni paitaa minulle tuli mieleen tämän Frozen mekon helma, mikä on hauskasti liukuvärjätty.


Käytin paidassakin kolmea väriä ja tähänmeni melkein kolme kerää.

Neuloin nutun omasta päästäni ilman ohjetta ja lopputulos oli hyvä. Olisin voinut tehdä vielä reilumman koon, mutta opinpahan seuraavaan kertaan.


Käytin lisämausteena kimallelankaa ja paljettilankaa. Paljettilankaa laitoin vain alareunaan, jottei paidasta tule liian karkea.



Olemme tyttäreni kanssa yhdessä suunitelleet vielä koristuksia tähän paitaan, joista kerron vielä myöhemmässä postauksessa.

Frozen tunnelmia sinulle myös!

Säihkysäärystimet

Minulla oli käyttämättömänä lankavarastossani heijastinlankaa muutaman vuoden takaa.


Heijastinlankabuumi oli pari vuotta sitten niin kova juttu, että itsekin ostin sitä hieman varastoon.



En enää muista mihin tarkoitukseen lankaa tuolloin ostin ja mietinkin mihin  voisin kerän käyttää.

Olen pyöräillyt tänä vuonna tosi myöhälle joulukuuhun asti ja huomannut, että tykkään kylminäkin päivinä taittaa matkat töihin mieluien pyörällä.

Pyöräillessä pimeässä on tärkeää näkyä ja loistankin varmasti matkoillani kuin joulukuusi kaikkine valoineni ja heijastin härpäkkeideni kanssa.


Sain ajatuksen säihkysäärystimistä, mitkä tuolla pimeässä tuo lisäloistetta tyyliini ja samalla lämmittävät viimaisessa kyydissä.

Nämä ovat ensimmäiset säärystimeni aikuisiällä ja olen niin tykästynyt, että nämä on minulla sisällä ja ulkona kokoajan.





Tulimme kuvaamaan näitä säärystimiä luistelun lomassa ja hyvin ne loistavatkin.

Meidän pihalta on n. 50 metriä ulkojäälle, mikä lohduttaa mieltäni luistelun kaipuun iskiessä.



Rakas muodostelmaluisteluharrastus on ollut tauolla nyt neljä kuukautta ja kaipaus jäätä ja joukkuetta kohtaan on suuri.


Odotus kuitenkin palkitaan ja kun pääsee taas jäälle ystävien kanssa tekemään, ilo tulee olemaan suuri. Sitä jaksaa odottaa. 🖤

Talvista taikaa

Tämä talvi on ollut ulkoilun suhteen antoisa.

Olen nauttinut niin täysillä, että sydämessä tuntuu lämpimältä, palatessani mielessäni hiihtoladuille.


Talven kiireesä hiihtoladut ovat olleet minulle latauspiste, paikka missä olen voinut hengittää ja rentoutua.


Olen myös tehnyt hiihtäessäni paljon ajatustyötä ja ratkaissut myös monia ongelmia.

Luonnolla on ihmeellinen vaikutus tehdä luovaksi.

Laduilla pitää myös pysähtyä ja ihmetellä. Miten kaunis talvinen maisema voi olla?

Hiihtoladut ovat olleet myös minun ja mieheni paras treffipaikka, missä olemme yhdessä nauttineet upeista hiihtopoluista.


Kahdeksan vuotta sitten mieheni kysyi minulta “tykkäätkö hiihtämisestä?”

Olimme tavanneet muutaman kerran ja mietin, kuinka mielenkiintoinen kysymys.

Tässä me nyt vuosia jälkeenpäin yhdessä hiihdämme.

Olemme löytäneet yhteisen talvisen harrastuksen ja toivottavasti saamme sitä jatkaa vuosienkin päästä.



Hiihtokilometrejä kertyi taakse kiitettävä määrä ja teimme hienoja lenkkejä eri maisemissa.

Talin hiihtopolusta tuli minun rakas lähireitti. Paloheinään poikkesin vaihtelun vuoksi ja viikonloppuisin explorasimme uusia maisemia.

Mieleenpainuvimmat ladut olivat ehdottomasti Arabianranta upeine merimaisemineen, Santahaminan jylhä merellinen latu sekä Vuosaaren mustavuori.

Hiihtomaisemat ovat muuttuneet keväisen vihreiksi.

Aurinko riisuu talven lumiviittaa ja muistuttaa lämmöllään tulevasta.

Ilokseni säätiedotuksessa luvattiin vielä muutamia pakkasia.

Latua riittää vielä.🖤

Pinkkiä unelmaa tunikan muodossa

Minun piti tehdä ystävänpäiväksi tästä uudesta pinkistä villaunelmasta postaus. Suunnitelmiin tuli viivästys, sillä joudui purkamaan takakappaletta ja valmistuminen viivästyi.

Aloitin ennen joulua neulomaan tätä paitaa ja siinä menikin tovi.

Tahdoin tehdä lämpimän paidan, missä on hyvä olla.

Löysinkin täydellisen ohjeen visiolleni vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä.


Lankoina käytin  Hjertegarnin Alpaca 400 ja Filcolanan Tiliaa.


Nämä langat muodostivat ihanan pehmeän ja lämpimän lopputuloksen.

Tämä neule on täyttä luksusta.


Ompelin neuleeseen puumerkin muistutukseksi itselleni, kuinka ihanaa on pitää itse tehtyjä vaatteita päällä.


Olen onnessani, että tämä työ täytti odotukeni ja olen viihtynyt uudessa paidassani.

Isompia käsitöitä tehdessä olen oppinut pitkäjänteisemmäksi.


Nykyään minua ei lannista se etteivät asiat valmistu heti.

Useimmiten teen välissä pienen työn ja palaan virkistyneenä keskeneräisen aloitetun pariin.


Sinnikkään neulonnan jälkeen työn valmistuminen tuntuu voitolta.

Rakkaudella neulottu lämmittää vielä enemmän ja säilyttää arvonsa aikojenkin jälkeen.

Sain paidan valmiiksi juuri viimeisinä kunnon pakkaspäivinä ja paita ehti lämmittämään muutaman pakkaspäivän verran.

Voisin palata paitani kanssa vielä pakkaspäiviin.

Sukkia mummolle

Tässä tulee pieni postaus sukista ja ihan parhaasta sukkalangasta.

Minulla on ollut paljon etäopintoja ja olen niiden lomassa päässyt mukavasti neulomaan.

Oppimisessa neulominen auttaa aivojen aktivoimisessa, joten olen saanut tuplahyödyn.

Tahdoin tehdä rakkaalle mummolleni villasukat.

Parhaalle piti tehdä parhaasta, joten valitsin langaksi parasta mitä tiedän, Austermannin Step langan.

Mummoni ei niin neulonnasta välitä, joten neulon hänenkin edestä.

Olen täysin ihastunut tähän sukkalankaan, mistä löytyy Aloe veraa ja jojobaöljyä.


Tässä sullalangassa on monta hauskaa elementtiä. Lanka on ihanan ohutta, se hoitaa käsiä neuloessa, se liukuu puikolla täydellisesti ja siitä tulee hauskaa kuviota automaattisesti.

Olen ahkeroinut sukat nyt miehelleni, äidilleni ja mummolleni.

Huomaan, että muistan jo kaikki villasukan työvaiheet ulkoa. Kantapää on silti inhokkini,mutta hyväksyn sen.


Villasukat ovat ikoninen ja lämmittävä lahja.

On liikuttavaa, miten niin moni neuloo villasukkia sydämestään kaikille tutuille ja täysin tuntemattomillekin.


Villasukissa kulminoituu ihmisten vilpitön välittäminen ja auttamisen halu.

Kohti kukkaunelmia!

Syksyllä kerroin kuinka olen tehnyt tuttavuutta kukkasiin ja innostunut niistä.

Ilokseni kerron, että kukkaunelmat konkretisoituvat päivä päivältä enemmän.

Me olemme ystäväni kanssa työstäneet paljon tätä unelmaa ja kerron siitä lisää matkan varrella.

Tähän väliin toivoisin, että sinä rakas lukijani tulisit mukaan tarinaani.

Olen tehnyt pienen kyselytutkimuksen, jonka toivoisin sinun täyttävän. Tutkin kyselyssä hieman kukkien ostamista ja kukkien merkitystä.

Kysely on helppo ja nopea. Sen voi tehdä anonyymisti. Aikaa se vie vain muutaman minuutin.

Kyselyyn pääset alla olevasta linkistä:

https://www.survio.com/survey/d/G7Y3V1P4U2I2Y4P9G

Sinun palaute on kullan arvoinen ja olen kiitollinen siitä.