Tämä postaus viivästyi hieman, sillä minulle tapahtui käsityöfarssi.
Lähdin into pinkeänä alkuviikosta neulomaan kesähaalaria meidän pikkuiselle. Päätin oikoa mutkia suoriksi huonolla menestyksellä.
Ohjeessa suositeltiin puikkoja 3, itse käytin nelosia. “Same same”, ajattelin. Ei ollut same same.
Olin jo loppusuoralla kun työ alkoi hahmottua, työ oli valtava. Taaperoni touhotti vieressä ja mallasin pikaisesti, että tämä haalari oli hänellekkin valtava. Mietin hetken mitä teen.
En ole purkaja tyyppiä käsityöihmisenä. Yleensä ennemmin jätän virheen työhön kuin puran. Tämän päätin sydäntä kirpaissen purkaa. Hetken mietin sitä vaivaa minkä olin nähnyt. Lopulta kohtasin tämän surkuhupaisan asian samanlailla kun muutkin kömmähdykset, naurulla kuitaten.
Lähdin uuteen nousuun ja oppineena päätin nyt laskea oikean silmukkamäärän. Ongelmani oli äidin väsyneet aivot ja jo ennestään surkeat matematiikan taidot.
Onneksi minulla on hyvät verkostot. Rakkaalta ja facebook-ryhmästä sain hyvät ohjeet. 🖤
Vaikeuksien kautta voittoon. Tällainen ihanuus valmistui automatkan ja sadepäivien lomassa.
Kesällä on ihana pukea lapsi kevyen lämpöisään merinopuuvillaan.
Löysin vanhasta Suuri käsityö-lehdestä hellyyttävän ohjeen. Vaikka lehti on vuosia vanha, oli tämä haalari ihan tätä päivää. Käsitöissä on se mainiota, että löytyy helmiä, jotka kestävät aikaa ja ihastuttavat vielä vuosienkin päästä.
Lankana tässä työssä käytin Dropsin merinopuuvillaa. Tämä on aika nappiosuma lapsen kesäasuun, ajatellen Suomen kesää. Asusta tulee lämmittävä, mutta kuitenkin hengittävä.
Tämän asun halusin tehdä nimenomaan meidän tuleviin juhliin. Löysin pisteenä i:n päälle tämän symppiksen mirrin, mikä tekee asusta juhlavan.
Kivaa sadesunnuntaita🖤
Koukullinen Rakkautta 