Lähdettiin ruskan jäljille pohjoiseen.
Vuosien saatossa mieli on ruvennut kaipaamaan ruskaa aina syksyisin. Ruskan ihastelusta on syntynyt meille yhteinen traditio.
Ensimmäisen ruskaretken teimme, kun odotin esikoistani toisen kerran esikoisen kanssa ja kuopus masussa. Nyt meitä oli neljä nautiskelijaa.
Meillä oli ihana retki Kiutakönkäällä. Kuukkelit tulivat riemastuttamaan meidän grillaushetkeä.
Kuukkelit tulivat rohkeasti syömään kädestä.
Ihailen värejä ympärilläni. Kirkkaan keltaista sekoittuneena vihreän eri sävyihin, mustan ja keltaisen dramaattista yhdistelmää, maagista purppuraa liitossa harmaan kanssa.
Mieleeni tulee langat ja niiden kirjot, ideat mitä niistä saisi aikaan. Kuinka paljon ihmiset ovatkaan ammentaneet inspiraatiota näistä väreistä?
Siskoni muutti juuri pohjoiseen ja olen hänelle hieman kateellinen hyvällä tavalla.
Haaveilen itsekin tästä taianomaisen kauniista paikasta.
Mietin aina millaista elämä täällä rauhan tyyssijassa olisi? Porojen ihastelua kiireettömän päiväkahvin äärellä?
Pohjoinen on kiehtova jylhäisyydessään.
Mitään ylimääräistä ei kaipaa eikä tarvitse.
Pysähtyminen ja silmien avaaminen luonnolle. Nauttiminen olennaisesta.
Se on ruskan tarkoitus minulle.
Suurimmat kiitokset tuleville appivanhemmilleni, jotka ovat mahdollistaneet meille nämä unohtumattomat reissut.
Koukullinen Rakkautta 