Tästä kaikki alkoi | Lohtuneule

Kaksi vuotta sitten ajatuksen käsityöblogista. Skappel-neule oli tekeillä ja innostus valloillaan.

Loin blogin ja nimesin sen. Lohtuneuleeseen sain kaikki osat neulottua. Blogi ja neule jäivät hautumaan.

Kahdessa vuodessa tästä rakkaasta harrastuksesta on tullut tärkeä osa arkea.

Päivällä ollessani liikenteessä haaveilen rauhoittavasta illasta puikkojen kera.

Rakkainta tässä harrastuksessa on uuden luominen, virheiden ratkominen ja niistä oppiminen.

Olin lankamaailmassa hakemassa lankaa johonkin aivan muuhun projektiin kuin tähän.

Näin alennuspöydällä mallitilkun langasta ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tämä lanka=lohtuneule.

Tätä neuloessa huomasin sen olevan lohtuneule kirjaimellisesti.

Neuloin työtä imettäessäni ja huomasin pienten sormien hypistelevän lankaa. “Selkeä tuleva käsityöläinen”-ajattelin

Rakastan uunituoreen työn höyryttämistä. Höyryrys on pakollinen viimeinen silaus.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin tämän työn loppumetreillä pienestä vauvasta on kasvanut ihastuttava tyttö.

Hän kömpi lohtuneuleeni alle ja kikatti iloisesti “Ihana peitto äiti”.

Tarkastelen valmista aikaansaannosta. Se ei ole täydellinen, mutta se on minun uniikkini.

Valmistin hihat kolme kertaa ja niissä näkyy ero muuhun neuleeseen verrattuna.

Käsiala on vakiintunut ja tiivistynyt, kommervenkit ovat jääneet pois.

Huomaan myös oman elämäni muuttuneen näiden kahden vuoden kuluessa tiiviiksi ja tasaiseksi. Olen onnellinen siitä.

Tässä paidassa näkyy kiehtovasti käden jälki ja sen pitkä historia.

Tämä on minun merkkipaaluni.

Suloinen muistutus ajasta, jolloin lähdin tätä harrastusta valloittamaan vailla ennakkoluuloja.

Mitä käsityöt merkitsee sinulle?