Syksyn tervehdykset

Syksy on pitkällä ja blogissa on ollut niin pitkä tauko ettei tosikaan.

Olen ikävöinyt blogini pariin ja miettinyt asiaa päivittäin.

Täällä olen taas tekemässä paluuta pienin, mutta vakain askelin.

Minulla on tapahtunut elämässä suuria muutoksia, joissa on mennyt aikaa käsitellä ja sopeutua.

Loppukesästä aloin pohtia uusia unelmia ja suuntaa, menetettyäni työpaikkani konkurssissa.

Työpäivät pilvien päällä mitä upeimmassa lentoyhtiössä ovat historiaa. Se tuntuu ajoittain haikealta.

Käsiteltyäni tämän suuren muutoksen, avautui minulle uusia ovia.

Lähdin opiskelemaan, sain uuden työn ja muutoksen tuulet puhaltavat suotuisasti vaudilla.

Olen tehnyt tuttavuutta kukka-asioihin, ja niistä tulee varmasti lisää asiaa blogiin. Tässä ihka ensimmäinen kimppuni.

Elämäni on ollut uuden opettelua, miten sopeutan opiskelut, uuden työn, harrastukset ja perhe-elämän yhteen.

Olen joutunut tinkimään useista asioista, blogista myös.

Nyt arki on alkanut hahmottumaan ja olen päässyt taas rakkaiden asioiden pariin.

Kaiken tämän hektisyyden keskellä on yksi asia, mistä en ole tinkinyt.

Metsät.

Ne ovat minun lääke stressiin. Olen kulkenut paljon metsässä syksyllä ja antanut mieleni levätä kaiken keskellä.

Haikailen useina hetkinä mennyttä upeaa kesää, mutta toisaalta nautin vielä syksyn pikkuhiljaa katoavasta väriloistoista.

Syksyn keltaiset puut muistuttavat kesän lämmöstä ja auringosta. Tekevät tilaa talvelle.