Syksyn tervehdykset

Syksy on pitkällä ja blogissa on ollut niin pitkä tauko ettei tosikaan.

Olen ikävöinyt blogini pariin ja miettinyt asiaa päivittäin.


Täällä olen taas tekemässä paluuta pienin, mutta vakain askelin.

Minulla on tapahtunut elämässä suuria muutoksia, joissa on mennyt aikaa käsitellä ja sopeutua.


Loppukesästä aloin pohtia uusia unelmia ja suuntaa, menetettyäni työpaikkani konkurssissa.

Työpäivät pilvien päällä mitä upeimmassa lentoyhtiössä ovat historiaa. Se tuntuu ajoittain haikealta.

Käsiteltyäni tämän suuren muutoksen, avautui minulle uusia ovia.

Lähdin opiskelemaan, sain uuden työn ja muutoksen tuulet puhaltavat suotuisasti vaudilla.

Olen tehnyt tuttavuutta kukka-asioihin, ja niistä tulee varmasti lisää asiaa blogiin. Tässä ihka ensimmäinen kimppuni.

Elämäni on ollut uuden opettelua, miten sopeutan opiskelut, uuden työn, harrastukset ja perhe-elämän yhteen.

Olen joutunut tinkimään useista asioista, blogista myös.

Nyt arki on alkanut hahmottumaan ja olen päässyt taas rakkaiden asioiden pariin.


Kaiken tämän hektisyyden keskellä on  yksi asia, mistä en ole tinkinyt.

Metsät.

Ne ovat minun lääke stressiin.  Olen kulkenut paljon metsässä syksyllä ja antanut mieleni levätä kaiken keskellä.



Haikailen useina hetkinä mennyttä upeaa kesää, mutta toisaalta nautin vielä syksyn pikkuhiljaa katoavasta väriloistoista.


Syksyn keltaiset puut muistuttavat kesän lämmöstä ja auringosta. Tekevät tilaa talvelle.


Ihanaa syyspäivää sinulle.

Ummikon mietteitä hillastuksesta

Kerrroin viime postauksessa, että suuntaamme pohjoiseen hilloja keräilemään.

Kuinkas sitten kävikään?

Ajattelin jakaa ajatuksiani viikon soilla tarpomisen jälkeen.

Ensiksi historiaa.

Suot ovat minulle tuttuja vain koulun ympäristötiedon kirjoista. Ja nekin opit ovat jo unohtuneet.

Tänä kesänä pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni suolle.

Olen oppinut suunnattoman paljon näiden päivien aikana.

Suot ovat aina tuntuneet ajatuksena hieman pelottavilta.

Ensimmäisillä kerroilla sain sykkeen nousemaan jännityksestä.

Minulla oli mielikuvana oranssina siintävä hillamatto ja ämpärit täynnä keltaista kultaa.

Käytäntö oli toinen. Hilla jos toinen siellä täällä.

Ensimmäisen päivän saldo, ämpärin pohjallinen.

Turhautuminen tietämättömyydestä kasvoi.

Marjaharrastukseni oli kääntymässä olennaisesta epäolennaiseen. Saaliin mittaamiseen ja suorittamiseen.

Pysäytin asenteeni ja muistuttelin itselleni miksi marjastan ja hyväksyin sen tosiasian, että olen aloitteleva tekijä.

Marjastuksessa on kyse luonnosta. Havainnoinnista, oppimisesta ja nauttimisesta.

Kun nauttii polusta jota kulkee, palkintona oivaltaa paljon ja hillat puikahtelevat eteen kuin tilauksesta. Yksi kerrallaan ripotellen, näyttäen suuntaa aarrekohdalle.

Yritin kysellä facebook-ryhmästä, mistä kannattaisi etsiä ja sain muutamalta avuliaalta ihmiseltä kultaisia neuvoja.

Olin kuitenkin yllättynyt, että en saanut sen tarkemmin ihmisiltä tietoa seudun hillapaikoista.

Lähdin itse opiskelemaan soita.

Minulla on maastokartta-sovellus, josta etsin soita.

Lähdin umpimähkään valitsemalleni suolle ja kokeilin marjaonnea.

Opin nopeasti, miten kulkea suolla ja minne suunnistaa.

Koska olen uusi tekijä, olen varovainen ja hidas kulkija.

Hitaasti kulkiessa kiinnittää myös huomiota enemmän ympäröiviin luonnonaarteisiin.

Olen oppinut näkemään puista ja kasvillisuudesta, millaisilta paikoilta hillaa löytyy.

Olen myös huomannut, että korvet ja suon reunamat ovat mieleisiäni paikkoja kerätä.

Mehevimmät aarteet pilkahtavat välillä tielle lehtien alta.

Suurimmalla osalla soista, joilla olen vieraillut, olen löytänyt hillaa.

Mietin, miksi marjastus/sienestys/ kalastusasiat ovat niin salattuja? Suomen metsissä ja soilla varmasti riittää kaikille marjoja riittävästi.

Porolle maistui myös mökkipihan mustikat.

Tässä minun ummikkovinkit hillastukseen:

  • Maastokartta ja karttapaikka.fi ovat kätevät apuvälineet soiden kartoitukseen
  • Tallennan aina pysäköintini sijainnin google mapsiin, jotta minun on helppo navigoida takaisin jos eksyn
  • Värikkäät vaatteet ja pinkki ämpäri (saappaat myös pinkit tottakai), urheiluvaatteet ovat mukavimmat
  • Iso vesipullo ja suolapähkinät aina mukana repussa
  • Hyttyshattu olisi ollut kiva, mutta kaikki on täällä loppuunmyyty joten olen mennyt pelkällä hyttysprayllä
  • Poimiessa on samalla paras suunnistaa ruohonjuuritasolta seuraavaa kypsää hillaa
  • Ajatus aina polussa, jota kulkee. Muutaman kerran olen ajatuksissani pludannut polvia myöten
  • Puhelin ja autonavain minigrip pussissa repussa, akku täynnä aina
  • 112 sovellus puhelimeen asennettuna!

Onko sinulla marjastusvinkkejä jaettavaksi?

Tämä on kuulemma vuosituhannen marjakesä, joten nauttikaamme siitä kaikki yhdessä.

Rannalla neulottu rantamekko

Vihdoinkin koko kesän kestänyt neulonta on tullut päätökseen ja sain ylleni kesämekon.


Aloitin tekemään toppia, mutta neuloessa se muuttuikin mekoksi.


Ostin tämän langan kaksi vuotta sitten Teeteen alennusmyynneistä.

Langan nimi on Beachcomper ja se varmasti vaikutti valintaan mitä työstä tuli.




Tämä mekko oli minun kokeilu ilman ohjetta.

Otin topistani mallin ja muotoilin mekon sen mukaan. Olin yllättynyt miten lähelle pääsin visiotani.



Rakastan rantoja ja tämä työ valmistui hiljalleen auringon helliessä meren kohistessa.


En ole tällä hetkellä ollut kovin tuottoisa käsitöiden suhteen, sillä tämä mekko kesti ikuisuuden.

Vaikka työtä oli ihanaa neuloa, olen iloinen että se on tullut päätökseen.



Katseeni kääntyy kohti uutta työtä. Avaan pian lankakätköni, ja pähkäilen mitä seuraavaksi.

Suuntaamme tänään kohti pohjoista. Hilloja etsimään, saa nähdä millaisen saaliin saamme.

Lämmintä kesäpäivää sinulle!

Lakkakääretorttu suolaisella kinuskilla

Viime kesänä haaveilin hillastamisesta, mutta se tuntui toivottoman kaukaiselta haaveelta.

Olen vasta aluillani marjastusharrastuksen parissa ja tietotaitoa on vielä vähän. Puhumattakaan marjakätköjen sijanneista.


Toissapäivänä kävi kuitenkin pieni ihme. Olimme mustikoita poimimassa kunnes pienien sattumien kautta löysimme hilla-apajat.

Kiljaisin riemusta kun näin ensimmäisen hillan.


Se oli vielä raaka, mutta löytämisen riemu oli suunnaton. Poikkelehdin ympäriinsä ihmetellen  noita pieniä väripilkkuja ympärilläni.

Olen seurannut facebookin marjaryhmää ja kadehtinut kaikkien upeita hillasaaliita.

Sain mahdollisuuden apajille ja olin valmis. Seuraavana aamuna kello soi 4.00 ja heräsin valmiina toimeen.

Mielikuvana minulla oli aamuhetki auringon noustessa lintujen visertäessä.



Todellisuus oli toinen, kaatosadetta ja vettä täynnä olevat kumisaappaat. Pieni jännitys miettiessäni, mitä jos karhu tulisi vastaan.

Märkä ja upotus ei retkeäni haitannut, päinvastoin, minussa heräsi taisteluntahto hilloista.


Jokainen hilla oli riemun arvoinen. Tuntui kuin olisin kerännyt kultaa, kirjaimellisesti.

Ensimmäinen lakkasaaliini oli 245g. Olen siitä hyvin iloinen.

Leivoin äidilleni juhlien kunniaksi lakkakääretortun suolaisella kinuskilla höystettynä.



Huomenna herään taas viideltä ja suuntaan suolle hillat mielessäni.

Meripostaus

Päivittelin juuri rakkaalleni kuinka en ole ehtinyt blogin pariin aikoihin.


Hän totesi, että minun pitää tehdä meripostaus.

Tässä sadepäivien keskelle aurinkoinen tuulahdus mereltä.

Olimme niin onnekkaita, että pääsimme isovanhempien mukaan purjehdusreissulle.

Kiersimme Klippholmenin kautta Pyhtään kaunissaareen ja sieltä Brokholmenin kautta takaisin mökkimaisemiin.

Purjehtiminen on minulle uusi asia, mutta joka kerta se vie suuremman osan sydämestäni.

Olisi ihanaa oppia jonakin päivänä purjehtimaan.
Teimme kävelylenkkejä nauttien saaristolaiselämän tunnelmasta.

Ihastelimme auringonlaskuja ja -nousuja.

Isokoskelo poikasineen oli vaikuttava näky. Kymmesssä poikasessa on hoidettavaaa.

Neuloin myös muutaman kerroksen kesäistä toppia.

Sain topin valmiiksi, mutta päätin jatkaa sen vielä mekoksi.

Siitä kerron pian lisää.

Millaisia kesäpäiviä sinä olet viettänyt?

Terveiset hotelli Hirsirannasta

Teimme niin ihanan reissun saimaalle hotelli Hirsirantaan, että oli aivan pakko lähettää terveiset ja suositukset postauksen muodossa.



Saimaa on yksi lempipaikoistani kesällä ja Hirsiranta vei palan sydäntä.

Hotelli on suloinen ja lämminhenkinen paikka, jossa mieli lepää.


Jylhät maisemat hotellin korkeuksista pysäyttävät kauneudellaan.

Näissä maisemissa on ihanaa nauttia kuppi kahvia ja ihastella auringonlaskuja.


Aktiviteetteja löytyy kerrakseen suppailusta kalastukseen ja trampoliineihin.

Saunalauttakin saapuu pian laiturin nokkaan löylyttämään vierailijoita.


Meidän lapset viihtyivät leikkipaikalla ja keksivät paljon leikkejä myös ulkosalla, joten saimme myös itse hieman hengähtää.


Vierailun aikana meistä piti hyvää huolta ystäväni ja kollegani Johanna, joka toimii hotellin johtajana.

Johanna on ihanan positiivinen ja iloinen hotellinpitäjä, jolta löytyy aina aikaa vaihtaa sana vieraiden kanssa.

Hotellissa tuntee itsensä heti tervetulleeksi kiitos ihanien pitäjien, jotka tekevät tätä sydämellään.






Olisi pitänyt samantien tulla vähän pidemmäksi aikaa, sillä puuhaa olisi riittänyt.

Tällä kertaa nautimme vain niinkin ihanista jutuista kuin grillauksista, rantasaunasta ja yhteisistä nauruista.


Ihastuin paikkaan paljon, ja tahdon varmasti palata uudelleen vielä tänä kesänä.

Seuraavalla kerralla aion testata suppailua, saunalauttaa ja käydä saimaan metsissä samoilemassa.

Jos etsit idyllistä ja lämminhenkistä lomapaikkaa, mökkiä tai hotellimajoitusta, varaa paikkasi hotelli Hirsirannasta, saimaan sydämestä.


Käy kurkkaamassa lisää tietoa täältä

Varauksia voi myös tehdä suoraan numerosta 045 646 71 44

Ihania kesätuulia sinulle.

Laiturivirkkauksia

Mikä on sinun lempipaikkasi käsitöiden tekemiseen?

Me päästiin viimeviikonloppuna viettämään kesän ensimmäistä mökkiviikonloppua ja kesä alkoi siinä sopivasti samalla.

Se tunne kun työntää varpaat santaan ensimmäistä kertaa talven jälkeen. Jalkaterapiaa parhaimmillaan.

Meren kohina, puiden havina, linnun laulu ja hiljaisuus. Mieli rauhoittuu ja hetkessä on onni ja autuus.

Istahdin laiturille ja virkkasin itselleni kesäisen olkalaukun.

Kukkahämähäkki tuli tervehtimään lankakerälle. Minulle aivan uusi tuttavuus.

Laituri on oikeastaan aika täydellinen paikka virkkaukselle.

Samalla voi veden äärellä rauhoittua ja pysähtyä ihastelemaan ympärillä olevaa kauneutta.

Pääskyset viihdyttivät lentoesityksellään ja meriharakka konsertoi minulle äänekkäästi.

Varsin onnistunut ja monimuotoinen virkkaushetki.

Näistä palluroista muotoutuu pian kaulakoru, siitä lisää myöhemmin.

Ihanaa kesänalkua sinulle!

Paremman huomisen joogasukka

En harrasta joogaa tällä hetkellä, mutta tykkään ajatuksesta “ehkä joskus vielä”.

Tein nämä, koska tahdoin lämpimät sukat, joissa olisi myös pitoa. Nämä ovat täydelliset meidän kodin liukkaille lattioille.

Selasin Muhkeat villasukat-kirjaa. Olin etsimässä pitsimallia tuleviin joogasukkiini.

Tämän aukeaman sukkien kaunis nimi pysähdytti selailuni.

Nyt on kevät ja kaikki tulee olemaan hyvin, ajattelen.

Kuva kirjasta Muhkeat villasukat

Tästä nimestä inspiroituneena tahdoin tehdä itselleni myös hyvän mielen joogasukat.

Näihin sukkiin purin paljon huoltani. Huomasin aloittavani ja purkavani työtä uudestaan kerta toisensa jälkeen.

Mietin miten yhden sukkamallin valitseminen voi olla niin vaikeaa.

Ymmärsin kohdistavani ympärilläni olevia suuria kysymyksiä tuohon sukkaparkaan.

Menetänkö työpaikkkani? Mitä sitten teen? Mikä on minun plan b tai c? Minne alalle suuntaan? Minne opiskelemaan tai töihin? Missä olen hyvä? Mihin riitän?

Olen sulkenut tuon kysymysten virran syvälle mieleni syövereihin kieltäytyen peloista, sillä ne tuntuvat liian suurilta käsiteltäviksi.

Tunsin, että pitsimallin valitseminen olisi lopullisen tärkeä päätös, jossa ei saisi epäonnistua. Oikeasti pelkäsin elämäni päätöksiä, jotka odottavat tulevaisuudessa.

Lopulta lopetin purkamisen ja aloittamisen. Pitsit saivat jäädä tulevaisuuteen.

Tulkoon tästä mitä vaan teen sen näin.

Yksinkertaisesti autotunella, kun ei muuhun ajatukseni riitä.

Kolme oikein, kolme nurin, muuta ihmeellisyyttä en yritä.

Ymmärsin tässä neulomisprosessissa tärkeän asian, mikä rauhoitti.

On aivan sama minkä suunnan valitsen, kunhan valitsen.

Ei epäonnistuneita valintoja pidä pelätä. Aina voi vaihtaa polkua. Kaikki kuitenkin selviää. Tärkeintä on tehdä parhaansa.

Huominen on vielä kysymysmerkki, mutta olen raottanut montaa ovea kurkistellen mikä tuntuisi hyvältä avata.

Nämä sukat nimesin paremman huomisen sukiksi.

Nämä pehmentävät kovaa polkua allani ja lämmittävät värillään mieltäni.

Sukat ovat joustinneuleen myötä sopivan löysät, sukka ei purista.

Keltainen on muuten positiivisuuden väri.

Positiivisuutta toivon sinunkin päivääsi.

Ruoka on valmista!

Minusta on ihanaa tuoda lapsille kokkailun iloa pienestä pitäen.Katsoin dokumenttisarjan vauvojen maailmasta, jossa taapero kokkasi omassa keittiössä vanhempien vieressä ja siitä se ajatus sitten lähti.Lasten keittiö on ollut yksi projekteistani ja nyt se on valmis.Brion keittiö oli alunperin keittiömme perällä patterin edessä ja mietin aina, että siitä puuttuu jotakin.Nyt kun olen tuijottanut keittiötä oikein ajan kanssa niin luovuuskin on päässyt valloilleen.Kokeilin uutta paikkaa keittiölle ja se oli samantien täysosuma.Virkkasin eri pastalaatuja lapsille, fusillia farfallea ja spagettia.Aamuinen aurinko, hiljaisuus ja aarteita lapsille.Pääkokkimme keksi menun, mistä askartelimme yhdessä menu-taulun.

MenuLettujaHernekeittoKaakaoBanaaniVanukas

Ikean maustehyllyistä sai sopivasti keittiöön hyllyt, mihin lasten suloiset kokkausvälineet saa järjestykseen.Nämä miniatyyriset keittiöasiat toimivat myös samalla sisustuselementtinä keittiössä.Pastakastikkeen tomaatit ja herneet tein silkkimassasta.Tässä keittiössä ruokaa valmistetaan ilolla ja mielikuvituksella.Ihanaa päivää sinne!

Vuosi Blogiani

Vuosi sitten aloitin tämän blogin. Innoissani ja tarmoa täynnä.

Kevät tuntui raikkaalta ja näin joka puolella inspiraatiota ympärilläni.

Olen rakastanut tehdä tätä blogia ja jokaisesta päivästä löytyy vieläkin inspiraatiota.

Kirjoittaminen on minulle keino olla ja purkaa asioita niin hyvässä kuin pahassa.

Olen aina rakastanut kirjoittamista, vaikka olen ollut äärimmäisen ujo näyttämään tekstejäni kenellekkään.

Tämän blogin myötä olen oppinut jo hieman jakamaan tekstejäni ja uskon kehittyväni avoimemmaksi kirjoittajaksi.

Vuosi blogin kanssa on ollut ihana taival. Olen saanut ihania lukijoita, joista olen äärimmäisen iloinen.

Olisin tahtonut julkaista vielä enemmän ja olla aktiivisempi somen puolella, mutta nämä ovat hyviä tavoitteita tulevalle.

Näiden kirsikkapuukuvien myötä lähetän terveiseni sinun päivääsi.

Odotan innolla, että pääsen postaamaan uusia juttuja meneillään olevista projekteista.

Ihanaa päivää sinulle!

-Anniina