Tervetuloa 2021!

Tuntuu kuin siitä olisi yksi silmänräpäys kun kirjoitin tervetuloa 2020, tuntuu ettei vuodet enää vieri vaan ne kiitää ohitse hirmuista vautia.

Luin viime vuoden postauksen virkistääkseni muistia, mitä silloin toivoikaan ja tavoittelin.

Tämä vuodenvaihde tuntuu erityisen helpottavalta, ikäänkuin odottaa jo ensivuoden toiveekkaampaa aikaa.


Vallitsevasta maailmantilanteesta huolimatta vuodessa 2020 oli myös paljon hyvää. Paljon onnistumisia ja rohkeita tekoja.

Kirjoitin vuosi sitten siitä, kuinka tahtoisin raottaa ovea uuteen tuntemattomaan.

En kirjoittaessani tiennyt, että tuo ovi repäistäisiin auki sellaisella voimalla. Hyppy tuntemattomaan tapahtui niin nopeasti, että vieläkin miettii mitä tapahtuikaan.


Vuoden alussa listasin toiveita ja tavoitteita.

Listalta löytyi mm. kansallispuistoihin tutustuminen, hillan löytäminen, lankavarastojen puolittaminen, ja kehonmuokkausprojektin loppuunsaatto.

Kansallispuistoja tuli kierrettyä lähellä ja kaukana. Riisitunturi jäi mieleenpainuvimmaksi, sillä ajoin matkalla auton penkkaan ja jouduin hinaukseen.


Joulupukki muisti onneksi kirjalla, josta on varmasti iloa. Tämän kanssa on hyvä jatkaa tavoitteita kohti.

Vuodelle 2021 tahdon tavoitella seuraavia:

🖤 Lisää kansallispuistoiluja ja retkeilyjä

🖤 lankavaraston puolitus (tämä ei toteutunut 2020)
🖤 kehonmuokkausprojekti

🖤 tähtiin kurkottelu, kaukoputkella ka ilman
🖤 aikaa rakkaille

Yksi vuoden kohokohdista oli ehdottomasti hillamatka, mikä lämmittää mieltä vieläkin.

Vuoden yksi sykähdyttävin kokemus oli Hans Zimmerin konsertti, mikä oli yksi elämäni upeimpia kokemuksia.

Olin hankkinut liput joululahjaksi mieheni takia, mutta yllätyin siitä, miten se muutti minun maailmaani.

Toinen upea oli ystäväni järjestämä ryhmämatka Viroon. Naurua ja tilanteita riitti, ja kokonainen päivä parisuhdeaikaa.


Vuosi 2020 on ollut vastakohtien vuosi. Olen menettänyt paljon, mutta saanut enemmän tilalle.

Rakkaita on nähty vähemmän, mutta ne hetket jotka on vietetty yhdessä on ollut entistäkin tärkeämpiä ja rakkaampia.

Pelon ja epätoivon tunteet ovat vaihtuneet toivoon ja unelmiin.

Tervetuloa parempi vuosi 2021.


Toivon uuden vuoden tuovan sinulle sen mitä siltä toivot ja vievän mennessään sen, minkä tahdot taaksesi jättää.🖤

Välipäivien virkattu panta

Joulu meni ja välipäivistä on päässyt nauttimaan oikein kunnolla.

Tästä on hyvä jatkaa tarmokkaasti uuteen vuoteen. Akut ladattuina ja mieli raikkaana.

Joulupyhissä on parasta pysähtyminen. Olen hyvä pysähtelyssä, mutta jouluna, kun siihen on oikein lupa, se tuntuu erityisen hyvältä.

Välipäivät ovat koostuneet onnellisista ulkoiluhetkistä, joiden jälkeen on ollut ihana neuloa ja virkata kehon lämmetessä kylmän jälkeen.


Muistin lankavaraston Konmaritus-tavoitteeni ja virkkasin vanhasta muhkeasta villalangasta itselleni pannan.

Tämä lanka on sekoitus alpakkaa ja villaa, lanka on ollut aarrevarastossani neljä vuotta. Jo oli aikakin tehdä tästä muhku-unelmasta jotakin.

Olen erityisen ihastunut alpakkalankoihin niiden upean lämmön ja pehmeyden myötä.

Olen myös ilokseni huomannut, etten ole herkkähipiäinen joten ei tarvitse tuhlata aikaa miettimiseen kutittaako vai ei.


Virkkasin tämän pannan ohjeella, joka löytyy youtubesta, ohjeeseen pääsee tästä.

Tämä oli siinä mielessä tosi hyvä valinta, että virkattuna tästä tuli paljon muhkeampi ja tiiviimpi. (Tein ensin neuloen, mutta en tykännyt lopputuloksesta)


Hauska elementti tässä on myös se, että siitä tulee vaikutelma, että se olisi neulottu.

Tämänlainen pinta syntyi virkkaamalla puolipylvään ja piilosilmukan yhdistelmää kerroksen aina kerroksen päältä virkattuna.


Alkuperäisessä ohjeessa olisi pannan eteen tullut hieno solmu, mutta itselläni ei riittänyt lanka siihen, joten panta on hieman yksinkertaisempi.

Tämä oli todella nopea ja kiva projekti, suosittelen lämpimästi.


Huomenna on vuoden viimeinen päivä,  sen kunniaksi kirjoitan huomenna lisää tarinaa.

Mitä kuuluu tonttutaloon?

Sain valmiiksi tonttutaloprojektin, jota aloittelin viime jouluna.

Tässä työssä ideat vain kasvoivat, mutta onneksi tätä voi jatkaa taas ensijouluna.

Jouluun on muutama päivä jäljellä ja tonttutalossa tapahtuu jouluisia asioita.

Onneksi jouluna voi neuloa lämpimiä paketteja läheisille.

Latoon parvelle pyrkii vaan,
Siellä hän pitää majaa;
Pääskyn naapuri suovallaan
On liki räystään rajaa;
Vaikka pääsky nyt poissa on,
Keväällä tuoksuun tuomiston
Kyllä se saapuu varmaan
Seurassa puolison armaan.
Silloin aina se sirkuttaa
Monta muistoa tieltä,
Ei toki tunne ongelmaa,
Näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
Ukon partahan kumottuu,
Liikkuu parta ja hulmaa,
Tonttu se miettii pulmaa.
Vaiti metsä on, alla jään
Kaikki elämä makaa,
Koski kuohuvi yksinään
Humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
Ajan virtaa on kuulevinaan,
Tuumii, minne se vienee,
Missä sen lähde lienee.
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
Aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
Puissa lunta on valkeanaan,
Kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Ote kappaleesta Tonttu

Viktor Rydberg, Lyyli Wartiovaara-Kallioniemi

Joulun tuntua

Joulukuu ja luntakin jo ripottelee. Etsin pikkuhiljaa joulun tunnelmaa, vaikka mietinkin, miltä joulu tänä vuonna tuntuu?

Olen ihastunut luonnonläheisiin sisustusasioihin ja otin niistä myös vaikutteita tähän asetelmaan.

Olen lisäillyt joulua ripotellen sinne tänne ympäri kotia. Olohuoneen pöytää koristaa nyt pieni jouluasetelma.

Löysin Hemteksistä niin ihanan tuikkukipon, että se herätti heti vision jouluasetelmasta.

Keräsin maasta havuoksan, leikkasin uuden imupinnan ja asettelin maljakkoon. Oksa on pysynyt hyvänä ja välillä nenään kantautuu vieno joulun tuoksu.

Toinen ihana tuoksu kantautuu tästä kynttilästä, nimensä mukaisesti tämä tuo mieleen tuvan.

Kynttilän sytyttäessä matkaan mielessäni pohjoiseen ja tunnen lämpimän läiskähdyksen sydämessäni.

Aloitin etsimään joulua myös lukemalla tämän vuoden joululehteä, suosittelen tätä lämmöllä.

Paketoin myös muutaman lahjapaketin ja kuulin mielessäni lasten riemun.

Varmaa on se, että joulun tuntu herää viimeistään lasten aidosta ilosta ja jännityksestä.

Millasia jouluasioita sinä olet laittanut kotiisi?

Neulottu syyshuivi

Iltani ovat koostuneet kaulahuivin neulomisesta.

Sain huivin hetki sitten valmiiksi ja aurinko pilkisti yhtenä päivänä sen verran että sain napsaistua muutaman kuvan koiran ulkoilutuksen lomassa.

Tänä syksynä minua on puhutellut ruosteen ruskea väri.

Käytin huivissa ihanaa Tilian Kidmohair lankaa, jonka yhdistin Nettle sock lankaan.

Huivista tuli ilmava ja lämmin.

Tykkään tästä huivista erityisen paljon siksi, että se on niin monikäyttöinen ja lämmin asuste.

Tein huivin ohjeella, mikä löytyy Lankamaailman sivuilta.

Aina oikein neulominen on oikeastaan aika rentouttavaa. Samalla voi katsoa illan ohjelmat.

Ainoa keskittymiskohta tässä työssä oli työn keskellä tehtävät lisäykset.

Pääsin tässä työssä testaamaan myös tekemääni silmukkamerkkiä ja tykkäsin kovasti. Näistä juttua lisää myöhemmin.

Hektisten viikkojen pelastus on ollut illat, jolloin nautin kupin teetä ja neulon tyystin rentoutuneena.

Ihastuin tähän mohairlankaan niin, että puikoilla valmistuu jo herkullisen pinkki neuletunika samaisesta langasta.

Mitä sinä neulot tällä hetkellä?

Herkkä syyskranssi

Kerroin viimeksi kuinka olen tehnyt tuttavuutta kukka-asioihin.

Olin jokin aika sitten syyskranssi-kurssilla ja kurssista innostuneena tahdoin tehdä lisää.


Kranssien väsäily on vienyt mennessään ja uusia kransseja syntyy vauhdilla inspiraation innoittamana.


Kranssissa käytin mm. Eucalyptysyä, puuvillaa, jänönhäntiä ja erilaisia heiniä.

Tämä kranssi menee myyntiin, mutta tykästyin tähän niin, että täytyy varmaan tehdä itselle samanlainen.


Mitä sinä tykkäät kransseista?

Seuraavaksi kerron sinulle syyshuivistani, jonka sain juuri valmiiksi. Pysyhän kuulolla.

Syksyn tervehdykset

Syksy on pitkällä ja blogissa on ollut niin pitkä tauko ettei tosikaan.

Olen ikävöinyt blogini pariin ja miettinyt asiaa päivittäin.


Täällä olen taas tekemässä paluuta pienin, mutta vakain askelin.

Minulla on tapahtunut elämässä suuria muutoksia, joissa on mennyt aikaa käsitellä ja sopeutua.


Loppukesästä aloin pohtia uusia unelmia ja suuntaa, menetettyäni työpaikkani konkurssissa.

Työpäivät pilvien päällä mitä upeimmassa lentoyhtiössä ovat historiaa. Se tuntuu ajoittain haikealta.

Käsiteltyäni tämän suuren muutoksen, avautui minulle uusia ovia.

Lähdin opiskelemaan, sain uuden työn ja muutoksen tuulet puhaltavat suotuisasti vaudilla.

Olen tehnyt tuttavuutta kukka-asioihin, ja niistä tulee varmasti lisää asiaa blogiin. Tässä ihka ensimmäinen kimppuni.

Elämäni on ollut uuden opettelua, miten sopeutan opiskelut, uuden työn, harrastukset ja perhe-elämän yhteen.

Olen joutunut tinkimään useista asioista, blogista myös.

Nyt arki on alkanut hahmottumaan ja olen päässyt taas rakkaiden asioiden pariin.


Kaiken tämän hektisyyden keskellä on  yksi asia, mistä en ole tinkinyt.

Metsät.

Ne ovat minun lääke stressiin.  Olen kulkenut paljon metsässä syksyllä ja antanut mieleni levätä kaiken keskellä.



Haikailen useina hetkinä mennyttä upeaa kesää, mutta toisaalta nautin vielä syksyn pikkuhiljaa katoavasta väriloistoista.


Syksyn keltaiset puut muistuttavat kesän lämmöstä ja auringosta. Tekevät tilaa talvelle.


Ihanaa syyspäivää sinulle.

Ummikon mietteitä hillastuksesta

Kerrroin viime postauksessa, että suuntaamme pohjoiseen hilloja keräilemään.

Kuinkas sitten kävikään?

Ajattelin jakaa ajatuksiani viikon soilla tarpomisen jälkeen.

Ensiksi historiaa.

Suot ovat minulle tuttuja vain koulun ympäristötiedon kirjoista. Ja nekin opit ovat jo unohtuneet.

Tänä kesänä pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni suolle.

Olen oppinut suunnattoman paljon näiden päivien aikana.

Suot ovat aina tuntuneet ajatuksena hieman pelottavilta.

Ensimmäisillä kerroilla sain sykkeen nousemaan jännityksestä.

Minulla oli mielikuvana oranssina siintävä hillamatto ja ämpärit täynnä keltaista kultaa.

Käytäntö oli toinen. Hilla jos toinen siellä täällä.

Ensimmäisen päivän saldo, ämpärin pohjallinen.

Turhautuminen tietämättömyydestä kasvoi.

Marjaharrastukseni oli kääntymässä olennaisesta epäolennaiseen. Saaliin mittaamiseen ja suorittamiseen.

Pysäytin asenteeni ja muistuttelin itselleni miksi marjastan ja hyväksyin sen tosiasian, että olen aloitteleva tekijä.

Marjastuksessa on kyse luonnosta. Havainnoinnista, oppimisesta ja nauttimisesta.

Kun nauttii polusta jota kulkee, palkintona oivaltaa paljon ja hillat puikahtelevat eteen kuin tilauksesta. Yksi kerrallaan ripotellen, näyttäen suuntaa aarrekohdalle.

Yritin kysellä facebook-ryhmästä, mistä kannattaisi etsiä ja sain muutamalta avuliaalta ihmiseltä kultaisia neuvoja.

Olin kuitenkin yllättynyt, että en saanut sen tarkemmin ihmisiltä tietoa seudun hillapaikoista.

Lähdin itse opiskelemaan soita.

Minulla on maastokartta-sovellus, josta etsin soita.

Lähdin umpimähkään valitsemalleni suolle ja kokeilin marjaonnea.

Opin nopeasti, miten kulkea suolla ja minne suunnistaa.

Koska olen uusi tekijä, olen varovainen ja hidas kulkija.

Hitaasti kulkiessa kiinnittää myös huomiota enemmän ympäröiviin luonnonaarteisiin.

Olen oppinut näkemään puista ja kasvillisuudesta, millaisilta paikoilta hillaa löytyy.

Olen myös huomannut, että korvet ja suon reunamat ovat mieleisiäni paikkoja kerätä.

Mehevimmät aarteet pilkahtavat välillä tielle lehtien alta.

Suurimmalla osalla soista, joilla olen vieraillut, olen löytänyt hillaa.

Mietin, miksi marjastus/sienestys/ kalastusasiat ovat niin salattuja? Suomen metsissä ja soilla varmasti riittää kaikille marjoja riittävästi.

Porolle maistui myös mökkipihan mustikat.

Tässä minun ummikkovinkit hillastukseen:

  • Maastokartta ja karttapaikka.fi ovat kätevät apuvälineet soiden kartoitukseen
  • Tallennan aina pysäköintini sijainnin google mapsiin, jotta minun on helppo navigoida takaisin jos eksyn
  • Värikkäät vaatteet ja pinkki ämpäri (saappaat myös pinkit tottakai), urheiluvaatteet ovat mukavimmat
  • Iso vesipullo ja suolapähkinät aina mukana repussa
  • Hyttyshattu olisi ollut kiva, mutta kaikki on täällä loppuunmyyty joten olen mennyt pelkällä hyttysprayllä
  • Poimiessa on samalla paras suunnistaa ruohonjuuritasolta seuraavaa kypsää hillaa
  • Ajatus aina polussa, jota kulkee. Muutaman kerran olen ajatuksissani pludannut polvia myöten
  • Puhelin ja autonavain minigrip pussissa repussa, akku täynnä aina
  • 112 sovellus puhelimeen asennettuna!

Onko sinulla marjastusvinkkejä jaettavaksi?

Tämä on kuulemma vuosituhannen marjakesä, joten nauttikaamme siitä kaikki yhdessä.

Rannalla neulottu rantamekko

Vihdoinkin koko kesän kestänyt neulonta on tullut päätökseen ja sain ylleni kesämekon.


Aloitin tekemään toppia, mutta neuloessa se muuttuikin mekoksi.


Ostin tämän langan kaksi vuotta sitten Teeteen alennusmyynneistä.

Langan nimi on Beachcomper ja se varmasti vaikutti valintaan mitä työstä tuli.




Tämä mekko oli minun kokeilu ilman ohjetta.

Otin topistani mallin ja muotoilin mekon sen mukaan. Olin yllättynyt miten lähelle pääsin visiotani.



Rakastan rantoja ja tämä työ valmistui hiljalleen auringon helliessä meren kohistessa.


En ole tällä hetkellä ollut kovin tuottoisa käsitöiden suhteen, sillä tämä mekko kesti ikuisuuden.

Vaikka työtä oli ihanaa neuloa, olen iloinen että se on tullut päätökseen.



Katseeni kääntyy kohti uutta työtä. Avaan pian lankakätköni, ja pähkäilen mitä seuraavaksi.

Suuntaamme tänään kohti pohjoista. Hilloja etsimään, saa nähdä millaisen saaliin saamme.

Lämmintä kesäpäivää sinulle!

Lakkakääretorttu suolaisella kinuskilla

Viime kesänä haaveilin hillastamisesta, mutta se tuntui toivottoman kaukaiselta haaveelta.

Olen vasta aluillani marjastusharrastuksen parissa ja tietotaitoa on vielä vähän. Puhumattakaan marjakätköjen sijanneista.


Toissapäivänä kävi kuitenkin pieni ihme. Olimme mustikoita poimimassa kunnes pienien sattumien kautta löysimme hilla-apajat.

Kiljaisin riemusta kun näin ensimmäisen hillan.


Se oli vielä raaka, mutta löytämisen riemu oli suunnaton. Poikkelehdin ympäriinsä ihmetellen  noita pieniä väripilkkuja ympärilläni.

Olen seurannut facebookin marjaryhmää ja kadehtinut kaikkien upeita hillasaaliita.

Sain mahdollisuuden apajille ja olin valmis. Seuraavana aamuna kello soi 4.00 ja heräsin valmiina toimeen.

Mielikuvana minulla oli aamuhetki auringon noustessa lintujen visertäessä.



Todellisuus oli toinen, kaatosadetta ja vettä täynnä olevat kumisaappaat. Pieni jännitys miettiessäni, mitä jos karhu tulisi vastaan.

Märkä ja upotus ei retkeäni haitannut, päinvastoin, minussa heräsi taisteluntahto hilloista.


Jokainen hilla oli riemun arvoinen. Tuntui kuin olisin kerännyt kultaa, kirjaimellisesti.

Ensimmäinen lakkasaaliini oli 245g. Olen siitä hyvin iloinen.

Leivoin äidilleni juhlien kunniaksi lakkakääretortun suolaisella kinuskilla höystettynä.



Huomenna herään taas viideltä ja suuntaan suolle hillat mielessäni.