Mitä kuuluu tonttutaloon?

Sain valmiiksi tonttutaloprojektin, jota aloittelin viime jouluna.

Tässä työssä ideat vain kasvoivat, mutta onneksi tätä voi jatkaa taas ensijouluna.

Jouluun on muutama päivä jäljellä ja tonttutalossa tapahtuu jouluisia asioita.

Onneksi jouluna voi neuloa lämpimiä paketteja läheisille.

Latoon parvelle pyrkii vaan,
Siellä hän pitää majaa;
Pääskyn naapuri suovallaan
On liki räystään rajaa;
Vaikka pääsky nyt poissa on,
Keväällä tuoksuun tuomiston
Kyllä se saapuu varmaan
Seurassa puolison armaan.
Silloin aina se sirkuttaa
Monta muistoa tieltä,
Ei toki tunne ongelmaa,
Näin joka kiusaa mieltä.
Seinän raosta loistaa kuu,
Ukon partahan kumottuu,
Liikkuu parta ja hulmaa,
Tonttu se miettii pulmaa.
Vaiti metsä on, alla jään
Kaikki elämä makaa,
Koski kuohuvi yksinään
Humuten metsän takaa.
Tonttu puoleksi unissaan
Ajan virtaa on kuulevinaan,
Tuumii, minne se vienee,
Missä sen lähde lienee.
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
Aamuhun unta kiskoo.
Ääneti kuu käy laskemaan,
Puissa lunta on valkeanaan,
Kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

Ote kappaleesta Tonttu

Viktor Rydberg, Lyyli Wartiovaara-Kallioniemi

Joulun tuntua

Joulukuu ja luntakin jo ripottelee. Etsin pikkuhiljaa joulun tunnelmaa, vaikka mietinkin, miltä joulu tänä vuonna tuntuu?

Olen ihastunut luonnonläheisiin sisustusasioihin ja otin niistä myös vaikutteita tähän asetelmaan.

Olen lisäillyt joulua ripotellen sinne tänne ympäri kotia. Olohuoneen pöytää koristaa nyt pieni jouluasetelma.

Löysin Hemteksistä niin ihanan tuikkukipon, että se herätti heti vision jouluasetelmasta.

Keräsin maasta havuoksan, leikkasin uuden imupinnan ja asettelin maljakkoon. Oksa on pysynyt hyvänä ja välillä nenään kantautuu vieno joulun tuoksu.

Toinen ihana tuoksu kantautuu tästä kynttilästä, nimensä mukaisesti tämä tuo mieleen tuvan.

Kynttilän sytyttäessä matkaan mielessäni pohjoiseen ja tunnen lämpimän läiskähdyksen sydämessäni.

Aloitin etsimään joulua myös lukemalla tämän vuoden joululehteä, suosittelen tätä lämmöllä.

Paketoin myös muutaman lahjapaketin ja kuulin mielessäni lasten riemun.

Varmaa on se, että joulun tuntu herää viimeistään lasten aidosta ilosta ja jännityksestä.

Millasia jouluasioita sinä olet laittanut kotiisi?

Neulottu syyshuivi

Iltani ovat koostuneet kaulahuivin neulomisesta.

Sain huivin hetki sitten valmiiksi ja aurinko pilkisti yhtenä päivänä sen verran että sain napsaistua muutaman kuvan koiran ulkoilutuksen lomassa.

Tänä syksynä minua on puhutellut ruosteen ruskea väri.

Käytin huivissa ihanaa Tilian Kidmohair lankaa, jonka yhdistin Nettle sock lankaan.

Huivista tuli ilmava ja lämmin.

Tykkään tästä huivista erityisen paljon siksi, että se on niin monikäyttöinen ja lämmin asuste.

Tein huivin ohjeella, mikä löytyy Lankamaailman sivuilta.

Aina oikein neulominen on oikeastaan aika rentouttavaa. Samalla voi katsoa illan ohjelmat.

Ainoa keskittymiskohta tässä työssä oli työn keskellä tehtävät lisäykset.

Pääsin tässä työssä testaamaan myös tekemääni silmukkamerkkiä ja tykkäsin kovasti. Näistä juttua lisää myöhemmin.

Hektisten viikkojen pelastus on ollut illat, jolloin nautin kupin teetä ja neulon tyystin rentoutuneena.

Ihastuin tähän mohairlankaan niin, että puikoilla valmistuu jo herkullisen pinkki neuletunika samaisesta langasta.

Mitä sinä neulot tällä hetkellä?

Herkkä syyskranssi

Kerroin viimeksi kuinka olen tehnyt tuttavuutta kukka-asioihin.

Olin jokin aika sitten syyskranssi-kurssilla ja kurssista innostuneena tahdoin tehdä lisää.


Kranssien väsäily on vienyt mennessään ja uusia kransseja syntyy vauhdilla inspiraation innoittamana.


Kranssissa käytin mm. Eucalyptysyä, puuvillaa, jänönhäntiä ja erilaisia heiniä.

Tämä kranssi menee myyntiin, mutta tykästyin tähän niin, että täytyy varmaan tehdä itselle samanlainen.


Mitä sinä tykkäät kransseista?

Seuraavaksi kerron sinulle syyshuivistani, jonka sain juuri valmiiksi. Pysyhän kuulolla.

Syksyn tervehdykset

Syksy on pitkällä ja blogissa on ollut niin pitkä tauko ettei tosikaan.

Olen ikävöinyt blogini pariin ja miettinyt asiaa päivittäin.


Täällä olen taas tekemässä paluuta pienin, mutta vakain askelin.

Minulla on tapahtunut elämässä suuria muutoksia, joissa on mennyt aikaa käsitellä ja sopeutua.


Loppukesästä aloin pohtia uusia unelmia ja suuntaa, menetettyäni työpaikkani konkurssissa.

Työpäivät pilvien päällä mitä upeimmassa lentoyhtiössä ovat historiaa. Se tuntuu ajoittain haikealta.

Käsiteltyäni tämän suuren muutoksen, avautui minulle uusia ovia.

Lähdin opiskelemaan, sain uuden työn ja muutoksen tuulet puhaltavat suotuisasti vaudilla.

Olen tehnyt tuttavuutta kukka-asioihin, ja niistä tulee varmasti lisää asiaa blogiin. Tässä ihka ensimmäinen kimppuni.

Elämäni on ollut uuden opettelua, miten sopeutan opiskelut, uuden työn, harrastukset ja perhe-elämän yhteen.

Olen joutunut tinkimään useista asioista, blogista myös.

Nyt arki on alkanut hahmottumaan ja olen päässyt taas rakkaiden asioiden pariin.


Kaiken tämän hektisyyden keskellä on  yksi asia, mistä en ole tinkinyt.

Metsät.

Ne ovat minun lääke stressiin.  Olen kulkenut paljon metsässä syksyllä ja antanut mieleni levätä kaiken keskellä.



Haikailen useina hetkinä mennyttä upeaa kesää, mutta toisaalta nautin vielä syksyn pikkuhiljaa katoavasta väriloistoista.


Syksyn keltaiset puut muistuttavat kesän lämmöstä ja auringosta. Tekevät tilaa talvelle.


Ihanaa syyspäivää sinulle.

Ummikon mietteitä hillastuksesta

Kerrroin viime postauksessa, että suuntaamme pohjoiseen hilloja keräilemään.

Kuinkas sitten kävikään?

Ajattelin jakaa ajatuksiani viikon soilla tarpomisen jälkeen.

Ensiksi historiaa.

Suot ovat minulle tuttuja vain koulun ympäristötiedon kirjoista. Ja nekin opit ovat jo unohtuneet.

Tänä kesänä pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni suolle.

Olen oppinut suunnattoman paljon näiden päivien aikana.

Suot ovat aina tuntuneet ajatuksena hieman pelottavilta.

Ensimmäisillä kerroilla sain sykkeen nousemaan jännityksestä.

Minulla oli mielikuvana oranssina siintävä hillamatto ja ämpärit täynnä keltaista kultaa.

Käytäntö oli toinen. Hilla jos toinen siellä täällä.

Ensimmäisen päivän saldo, ämpärin pohjallinen.

Turhautuminen tietämättömyydestä kasvoi.

Marjaharrastukseni oli kääntymässä olennaisesta epäolennaiseen. Saaliin mittaamiseen ja suorittamiseen.

Pysäytin asenteeni ja muistuttelin itselleni miksi marjastan ja hyväksyin sen tosiasian, että olen aloitteleva tekijä.

Marjastuksessa on kyse luonnosta. Havainnoinnista, oppimisesta ja nauttimisesta.

Kun nauttii polusta jota kulkee, palkintona oivaltaa paljon ja hillat puikahtelevat eteen kuin tilauksesta. Yksi kerrallaan ripotellen, näyttäen suuntaa aarrekohdalle.

Yritin kysellä facebook-ryhmästä, mistä kannattaisi etsiä ja sain muutamalta avuliaalta ihmiseltä kultaisia neuvoja.

Olin kuitenkin yllättynyt, että en saanut sen tarkemmin ihmisiltä tietoa seudun hillapaikoista.

Lähdin itse opiskelemaan soita.

Minulla on maastokartta-sovellus, josta etsin soita.

Lähdin umpimähkään valitsemalleni suolle ja kokeilin marjaonnea.

Opin nopeasti, miten kulkea suolla ja minne suunnistaa.

Koska olen uusi tekijä, olen varovainen ja hidas kulkija.

Hitaasti kulkiessa kiinnittää myös huomiota enemmän ympäröiviin luonnonaarteisiin.

Olen oppinut näkemään puista ja kasvillisuudesta, millaisilta paikoilta hillaa löytyy.

Olen myös huomannut, että korvet ja suon reunamat ovat mieleisiäni paikkoja kerätä.

Mehevimmät aarteet pilkahtavat välillä tielle lehtien alta.

Suurimmalla osalla soista, joilla olen vieraillut, olen löytänyt hillaa.

Mietin, miksi marjastus/sienestys/ kalastusasiat ovat niin salattuja? Suomen metsissä ja soilla varmasti riittää kaikille marjoja riittävästi.

Porolle maistui myös mökkipihan mustikat.

Tässä minun ummikkovinkit hillastukseen:

  • Maastokartta ja karttapaikka.fi ovat kätevät apuvälineet soiden kartoitukseen
  • Tallennan aina pysäköintini sijainnin google mapsiin, jotta minun on helppo navigoida takaisin jos eksyn
  • Värikkäät vaatteet ja pinkki ämpäri (saappaat myös pinkit tottakai), urheiluvaatteet ovat mukavimmat
  • Iso vesipullo ja suolapähkinät aina mukana repussa
  • Hyttyshattu olisi ollut kiva, mutta kaikki on täällä loppuunmyyty joten olen mennyt pelkällä hyttysprayllä
  • Poimiessa on samalla paras suunnistaa ruohonjuuritasolta seuraavaa kypsää hillaa
  • Ajatus aina polussa, jota kulkee. Muutaman kerran olen ajatuksissani pludannut polvia myöten
  • Puhelin ja autonavain minigrip pussissa repussa, akku täynnä aina
  • 112 sovellus puhelimeen asennettuna!

Onko sinulla marjastusvinkkejä jaettavaksi?

Tämä on kuulemma vuosituhannen marjakesä, joten nauttikaamme siitä kaikki yhdessä.

Rannalla neulottu rantamekko

Vihdoinkin koko kesän kestänyt neulonta on tullut päätökseen ja sain ylleni kesämekon.


Aloitin tekemään toppia, mutta neuloessa se muuttuikin mekoksi.


Ostin tämän langan kaksi vuotta sitten Teeteen alennusmyynneistä.

Langan nimi on Beachcomper ja se varmasti vaikutti valintaan mitä työstä tuli.




Tämä mekko oli minun kokeilu ilman ohjetta.

Otin topistani mallin ja muotoilin mekon sen mukaan. Olin yllättynyt miten lähelle pääsin visiotani.



Rakastan rantoja ja tämä työ valmistui hiljalleen auringon helliessä meren kohistessa.


En ole tällä hetkellä ollut kovin tuottoisa käsitöiden suhteen, sillä tämä mekko kesti ikuisuuden.

Vaikka työtä oli ihanaa neuloa, olen iloinen että se on tullut päätökseen.



Katseeni kääntyy kohti uutta työtä. Avaan pian lankakätköni, ja pähkäilen mitä seuraavaksi.

Suuntaamme tänään kohti pohjoista. Hilloja etsimään, saa nähdä millaisen saaliin saamme.

Lämmintä kesäpäivää sinulle!

Lakkakääretorttu suolaisella kinuskilla

Viime kesänä haaveilin hillastamisesta, mutta se tuntui toivottoman kaukaiselta haaveelta.

Olen vasta aluillani marjastusharrastuksen parissa ja tietotaitoa on vielä vähän. Puhumattakaan marjakätköjen sijanneista.


Toissapäivänä kävi kuitenkin pieni ihme. Olimme mustikoita poimimassa kunnes pienien sattumien kautta löysimme hilla-apajat.

Kiljaisin riemusta kun näin ensimmäisen hillan.


Se oli vielä raaka, mutta löytämisen riemu oli suunnaton. Poikkelehdin ympäriinsä ihmetellen  noita pieniä väripilkkuja ympärilläni.

Olen seurannut facebookin marjaryhmää ja kadehtinut kaikkien upeita hillasaaliita.

Sain mahdollisuuden apajille ja olin valmis. Seuraavana aamuna kello soi 4.00 ja heräsin valmiina toimeen.

Mielikuvana minulla oli aamuhetki auringon noustessa lintujen visertäessä.



Todellisuus oli toinen, kaatosadetta ja vettä täynnä olevat kumisaappaat. Pieni jännitys miettiessäni, mitä jos karhu tulisi vastaan.

Märkä ja upotus ei retkeäni haitannut, päinvastoin, minussa heräsi taisteluntahto hilloista.


Jokainen hilla oli riemun arvoinen. Tuntui kuin olisin kerännyt kultaa, kirjaimellisesti.

Ensimmäinen lakkasaaliini oli 245g. Olen siitä hyvin iloinen.

Leivoin äidilleni juhlien kunniaksi lakkakääretortun suolaisella kinuskilla höystettynä.



Huomenna herään taas viideltä ja suuntaan suolle hillat mielessäni.

Meripostaus

Päivittelin juuri rakkaalleni kuinka en ole ehtinyt blogin pariin aikoihin.


Hän totesi, että minun pitää tehdä meripostaus.

Tässä sadepäivien keskelle aurinkoinen tuulahdus mereltä.

Olimme niin onnekkaita, että pääsimme isovanhempien mukaan purjehdusreissulle.

Kiersimme Klippholmenin kautta Pyhtään kaunissaareen ja sieltä Brokholmenin kautta takaisin mökkimaisemiin.

Purjehtiminen on minulle uusi asia, mutta joka kerta se vie suuremman osan sydämestäni.

Olisi ihanaa oppia jonakin päivänä purjehtimaan.
Teimme kävelylenkkejä nauttien saaristolaiselämän tunnelmasta.

Ihastelimme auringonlaskuja ja -nousuja.

Isokoskelo poikasineen oli vaikuttava näky. Kymmesssä poikasessa on hoidettavaaa.

Neuloin myös muutaman kerroksen kesäistä toppia.

Sain topin valmiiksi, mutta päätin jatkaa sen vielä mekoksi.

Siitä kerron pian lisää.

Millaisia kesäpäiviä sinä olet viettänyt?

Terveiset hotelli Hirsirannasta

Teimme niin ihanan reissun saimaalle hotelli Hirsirantaan, että oli aivan pakko lähettää terveiset ja suositukset postauksen muodossa.



Saimaa on yksi lempipaikoistani kesällä ja Hirsiranta vei palan sydäntä.

Hotelli on suloinen ja lämminhenkinen paikka, jossa mieli lepää.


Jylhät maisemat hotellin korkeuksista pysäyttävät kauneudellaan.

Näissä maisemissa on ihanaa nauttia kuppi kahvia ja ihastella auringonlaskuja.


Aktiviteetteja löytyy kerrakseen suppailusta kalastukseen ja trampoliineihin.

Saunalauttakin saapuu pian laiturin nokkaan löylyttämään vierailijoita.


Meidän lapset viihtyivät leikkipaikalla ja keksivät paljon leikkejä myös ulkosalla, joten saimme myös itse hieman hengähtää.


Vierailun aikana meistä piti hyvää huolta ystäväni ja kollegani Johanna, joka toimii hotellin johtajana.

Johanna on ihanan positiivinen ja iloinen hotellinpitäjä, jolta löytyy aina aikaa vaihtaa sana vieraiden kanssa.

Hotellissa tuntee itsensä heti tervetulleeksi kiitos ihanien pitäjien, jotka tekevät tätä sydämellään.






Olisi pitänyt samantien tulla vähän pidemmäksi aikaa, sillä puuhaa olisi riittänyt.

Tällä kertaa nautimme vain niinkin ihanista jutuista kuin grillauksista, rantasaunasta ja yhteisistä nauruista.


Ihastuin paikkaan paljon, ja tahdon varmasti palata uudelleen vielä tänä kesänä.

Seuraavalla kerralla aion testata suppailua, saunalauttaa ja käydä saimaan metsissä samoilemassa.

Jos etsit idyllistä ja lämminhenkistä lomapaikkaa, mökkiä tai hotellimajoitusta, varaa paikkasi hotelli Hirsirannasta, saimaan sydämestä.


Käy kurkkaamassa lisää tietoa täältä

Varauksia voi myös tehdä suoraan numerosta 045 646 71 44

Ihania kesätuulia sinulle.