Joulu meni ja välipäivistä on päässyt nauttimaan oikein kunnolla.

Tästä on hyvä jatkaa tarmokkaasti uuteen vuoteen. Akut ladattuina ja mieli raikkaana.

Joulupyhissä on parasta pysähtyminen. Olen hyvä pysähtelyssä, mutta jouluna, kun siihen on oikein lupa, se tuntuu erityisen hyvältä.

Välipäivät ovat koostuneet onnellisista ulkoiluhetkistä, joiden jälkeen on ollut ihana neuloa ja virkata kehon lämmetessä kylmän jälkeen.


Muistin lankavaraston Konmaritus-tavoitteeni ja virkkasin vanhasta muhkeasta villalangasta itselleni pannan.

Tämä lanka on sekoitus alpakkaa ja villaa, lanka on ollut aarrevarastossani neljä vuotta. Jo oli aikakin tehdä tästä muhku-unelmasta jotakin.

Olen erityisen ihastunut alpakkalankoihin niiden upean lämmön ja pehmeyden myötä.

Olen myös ilokseni huomannut, etten ole herkkähipiäinen joten ei tarvitse tuhlata aikaa miettimiseen kutittaako vai ei.


Virkkasin tämän pannan ohjeella, joka löytyy youtubesta, ohjeeseen pääsee tästä.

Tämä oli siinä mielessä tosi hyvä valinta, että virkattuna tästä tuli paljon muhkeampi ja tiiviimpi. (Tein ensin neuloen, mutta en tykännyt lopputuloksesta)


Hauska elementti tässä on myös se, että siitä tulee vaikutelma, että se olisi neulottu.

Tämänlainen pinta syntyi virkkaamalla puolipylvään ja piilosilmukan yhdistelmää kerroksen aina kerroksen päältä virkattuna.


Alkuperäisessä ohjeessa olisi pannan eteen tullut hieno solmu, mutta itselläni ei riittänyt lanka siihen, joten panta on hieman yksinkertaisempi.

Tämä oli todella nopea ja kiva projekti, suosittelen lämpimästi.


Huomenna on vuoden viimeinen päivä,  sen kunniaksi kirjoitan huomenna lisää tarinaa.