Vuosikymmen käsityöt

Vuoden viimeisinä päivinä on hyvä muistella menneitä.

Olen ollut puolivuosikymmentä tämän rakkaan luomisharrastuksen parissa.

Päädyin puikkoihin pikkuhiljaa sattumalta.

Alussa oli visio ja tarve, joita ei kaupasta saanut.

Tahdoin suloisen koiranpedin, haluamaani en löytänyt mistään, joten aloitin tekemään itse.

Tuo ihana peti sai pienen rasavillin hampasissa kyytiä, mutta tuosta työstä syntyi elämänmittainen rakkaus puikkojen ja koukkujen parissa.

Seuraavan kerran palasin puikkoihin kesällä 2016.

Vauva oli tulossa ja vauvalle tarvitsi unipesän ja monta muuta tärkeää.

Neulontaharrastus hiipi pienien onnistumisien ja oppimiselämyksien kautta sydämeen.

Löysin työväenopiston ihanat käsityökurssit, joilla olen päässyt nauttimaan ja oppimaan hyvässä seurassa.

Molemmat lapset ovat vuorollaan päässeet ottamaan osaa minun lankaharrasteisiin.

Toinen ihmettelee lankakerien määrää.

Toinen tutkailee lankalaatuja.

Puoleen vuosikymmeneen mahtuu paljon aloitettua, paljon pääteltyä ja siltä väliltä.

Uudelleen tehtyä ja hälläväliä olkoon noin-ratkaisuja.

Seuraavalta vuosikymmeneltä odotan paljon. Mieleni valtaa uudet tuulet ja haasteet.

Tässä harrastuksessa on parasta luoda lämmintä läheisilleen.

Ammentaa koukullinen rakkautta.

luukku 19 | virkatut lumihiutale lasinaluset

“Let it snow, let it snow, let it snow.”

Tämän päivän luukussa sataa lunta suoraan virkkuukoukulta olohuoneen pöydälle, johon minulla olisi tarkoitus saada aikaiseksi lasinaluset.

Lumihiutaleet kasvavat ja muuttavat muotoaan kerros kerrokselta.

Tahdoin suojata meidän sohvapöytää ja päätin virkata talviset teemaan sopivat.

Etsin pinterestistä kuvallisia ohjeita ja tein erilaisia.

Huomasin tehdessä, että lumihiutaleiden koko ei riittänyt lasinaluseksi, joten ne päätyivät koristeiksi.

Löysin ihanan mallin, jossa on sama kuvio kuin isomummoni virkkaamassa pöytäliinassa.

Päädyin yllä olevaan malliin.

Ohjeet on kuvallisena, joten minun pitää ottaa selvää miten isomummini on tehnyt omassa työssään ja ratkoa ongelmat.

Oletko sinä virkannut lumihiutaleita jonkonkin tiettyyn tarkoitukseen?

luukku 12 |virkattu kettupeitto

Luukussa 12 tehdään paluu menneisyyteen, isoäidinneliön nerokkaaseen harjoittelutapaan.

Tämä on loistavan helppo tehdä ilman ohjettakin, virkkaa vain neliöitä kuvan neliöiden verran ja ompelee yteen.

Kuin tekisi helppoa palapeliä.

Olin virkkauskurssilla, missä keksittiin erilaisista virkatuista neliöistä tuotteita.

Isoäidinneliö oli minulle käsitteenä tuttu, mutta käytännön harjoitus puuttui.

Näiden 131 palan myötä tekniikka tuli tutuksi.

Tämän piti olla joululahja kummipojalleni kaksi vuotta sitten.

Annoimme hänelle pulkan ja ajattelin, että tämän alla on lämmin olla pulkassa tai vaunuisssa.

Virkkailin peittoa muutaman kuukauden ajan mitä kummallisimmissa paikoissa.

Neliöiden määrä tuntui loputtomalta.

Tämän työn kanssa pääsi höyryttämään kunnolla.

Jouluaatoksi työ oli melkein valmistunut, mutta se vaati vielä 12 automatkan edestakaisin valmistuakseen.

Kettupeitosta tuli joululahjan sijasta tammilahja.

Jos tällaista mielii joululahjaksi antaa niin nyt on hyvä aika aloittaa, vielä ehtii jos on nopea.

Kettuasiat ovat parhaita.