Pannukahvit Hossalla

Minun yksi tämän vuoden tavoitteista on tutustua uusiin kansallispuistoihin.

Viimeksi oli vuorossa Hossan kansallispuisto.


Suunnitelmanamme oli mennä Julma-ölkylle ihmettelemään, mutta sinne ei ollutkaan tietä näin talvisaikaan.

Päädyimme Hossaan, mikä oli myös hyvä vaihtoehto.

Hossassa olisi ollut reittien suhteen valinnanvaraa ja taukopaikkojakin mukavasti.

Lumi oli kuitenkin sen verran sulaa, ettei se enää kantanut joten useiden kompurointien jälkeen päädyimme lähimmälle taukopaikalle.Lapsia nauratti äidin kompuroimisjäljet.




Taukopaikka yllätti hyvillä puitteillaan. Kesällä siinä olisi varmasti ihana viettää hyvää aikaa.



Ostin retkeilypannun ja se pääsi heti testaukseen.

Keitimme Lavazzan pannukahvi puruista kahvit ja olipa hyvää.



Hossan retkestä jäi sellainen olo, että sinne pitää päästä vielä uudelleen näkemään enemmän paikkoja.


Teemme varmasti paluun vielä myöhemmin.



Suuntasimme takaisin kotiin ja etelän retket alkavat.

Ps. Hillakesä hiipii mieleen jo.

Retkeillen kevääseen

Kevät on täällä taas. Talvi sinnittelee viimeisiään ja aurinko sulattaa sitä lempeästi pois.


Kevät on minun rakkain vuodenaika, rakastan sitä tunnetta kun pimeän ajanjakson jälkeen valo tuo viestin kesästä.


Olemme palanneet retkipuuhiin talven tauon jälkeen ja käyneet kansallispuistoissa.

Vierailimme jo perinteeksi muodostuneella Kiutakönkäällä. Kävimme myös Hossan kansallispuistossa, siitä tulee oma postauksensa tämän jälkeen.


Pohdin kulkiessani, miten retkeillessä saa samalla hyvän spa-elämyksen ilmaiseksi.

Tihkusade antoi minun kasvoilleni kosteutushoidon.

Hengitin raikasta ilmaa syvälle keuhkoihini ja annoin keväisen kuusimetsän tuoksun täyttää sieraimeni.


Parin kilometrin matka taukopaikalle oli haastava kulkea.

Polku oli jäinen ja liukas. Jyrkät nousut ja laskut vaativat taiteilemista.


Grillipaikalle pääseminen oli suorastaan työvoitto ja tauko teki hyvää.



Jokaisessa lajissa ja harrastuksessa on kiva harjoittaa välinevarustelua.

Retkeilyn suhteen olemme pienesti tehneet hankintoja. Olen neulonut koko perheelle istuinalusia, joista kerron vielä lisää kun ne ovat valmiit.

Tahtoisin tehdä myös retkeilysukat, pullon lämmittäjän ja metsäkellintäpaidat.


Mieli oli retkellä levollinen ja onnellisuus huipussaan. 

En voi kylliksi kertoa, kuinka onnellinen tästä harrastuksesta olen. Ja siksi täällä bloginkin puolella asiaa hehkuttelen.


Onko sinulla antaa retkipaikkasuosituksia?

Kauniita luontopäiviä myös sinulle.

Ps. Luen tällä hetkellä kirjaa metsäkellintä, mikä ansaitsee täysin oman postauksensa myöhemmin. Mutta mainintana tässä lukuvinkki kiinnostuneille.

Neulottu Frozen nuttu

Meillä eletään oman elämän Elsa-vaihetta, Frozen on ollut pitkään jo suosikkilistalla.

Frozen mekko on ollut kovassa käytössä, mutta se on niin kesäinen , että tein asuun sopivan paidan.


Tein paidan yhdestä lempilangoistani, merinopuuvillasta.

Lastenvaatteisiin tämä on käytännöllinen ja pehmeä ratkaisu. 

Paita lämmittää juuri sopivasti ja kestää käyttöä.


Miettiessäni paitaa minulle tuli mieleen tämän Frozen mekon helma, mikä on hauskasti liukuvärjätty.


Käytin paidassakin kolmea väriä ja tähänmeni melkein kolme kerää.

Neuloin nutun omasta päästäni ilman ohjetta ja lopputulos oli hyvä. Olisin voinut tehdä vielä reilumman koon, mutta opinpahan seuraavaan kertaan.


Käytin lisämausteena kimallelankaa ja paljettilankaa. Paljettilankaa laitoin vain alareunaan, jottei paidasta tule liian karkea.



Olemme tyttäreni kanssa yhdessä suunitelleet vielä koristuksia tähän paitaan, joista kerron vielä myöhemmässä postauksessa.

Frozen tunnelmia sinulle myös!

Säihkysäärystimet

Minulla oli käyttämättömänä lankavarastossani heijastinlankaa muutaman vuoden takaa.


Heijastinlankabuumi oli pari vuotta sitten niin kova juttu, että itsekin ostin sitä hieman varastoon.



En enää muista mihin tarkoitukseen lankaa tuolloin ostin ja mietinkin mihin  voisin kerän käyttää.

Olen pyöräillyt tänä vuonna tosi myöhälle joulukuuhun asti ja huomannut, että tykkään kylminäkin päivinä taittaa matkat töihin mieluien pyörällä.

Pyöräillessä pimeässä on tärkeää näkyä ja loistankin varmasti matkoillani kuin joulukuusi kaikkine valoineni ja heijastin härpäkkeideni kanssa.


Sain ajatuksen säihkysäärystimistä, mitkä tuolla pimeässä tuo lisäloistetta tyyliini ja samalla lämmittävät viimaisessa kyydissä.

Nämä ovat ensimmäiset säärystimeni aikuisiällä ja olen niin tykästynyt, että nämä on minulla sisällä ja ulkona kokoajan.





Tulimme kuvaamaan näitä säärystimiä luistelun lomassa ja hyvin ne loistavatkin.

Meidän pihalta on n. 50 metriä ulkojäälle, mikä lohduttaa mieltäni luistelun kaipuun iskiessä.



Rakas muodostelmaluisteluharrastus on ollut tauolla nyt neljä kuukautta ja kaipaus jäätä ja joukkuetta kohtaan on suuri.


Odotus kuitenkin palkitaan ja kun pääsee taas jäälle ystävien kanssa tekemään, ilo tulee olemaan suuri. Sitä jaksaa odottaa. 🖤

Talvista taikaa

Tämä talvi on ollut ulkoilun suhteen antoisa.

Olen nauttinut niin täysillä, että sydämessä tuntuu lämpimältä, palatessani mielessäni hiihtoladuille.


Talven kiireesä hiihtoladut ovat olleet minulle latauspiste, paikka missä olen voinut hengittää ja rentoutua.


Olen myös tehnyt hiihtäessäni paljon ajatustyötä ja ratkaissut myös monia ongelmia.

Luonnolla on ihmeellinen vaikutus tehdä luovaksi.

Laduilla pitää myös pysähtyä ja ihmetellä. Miten kaunis talvinen maisema voi olla?

Hiihtoladut ovat olleet myös minun ja mieheni paras treffipaikka, missä olemme yhdessä nauttineet upeista hiihtopoluista.


Kahdeksan vuotta sitten mieheni kysyi minulta “tykkäätkö hiihtämisestä?”

Olimme tavanneet muutaman kerran ja mietin, kuinka mielenkiintoinen kysymys.

Tässä me nyt vuosia jälkeenpäin yhdessä hiihdämme.

Olemme löytäneet yhteisen talvisen harrastuksen ja toivottavasti saamme sitä jatkaa vuosienkin päästä.



Hiihtokilometrejä kertyi taakse kiitettävä määrä ja teimme hienoja lenkkejä eri maisemissa.

Talin hiihtopolusta tuli minun rakas lähireitti. Paloheinään poikkesin vaihtelun vuoksi ja viikonloppuisin explorasimme uusia maisemia.

Mieleenpainuvimmat ladut olivat ehdottomasti Arabianranta upeine merimaisemineen, Santahaminan jylhä merellinen latu sekä Vuosaaren mustavuori.

Hiihtomaisemat ovat muuttuneet keväisen vihreiksi.

Aurinko riisuu talven lumiviittaa ja muistuttaa lämmöllään tulevasta.

Ilokseni säätiedotuksessa luvattiin vielä muutamia pakkasia.

Latua riittää vielä.🖤

Pinkkiä unelmaa tunikan muodossa

Minun piti tehdä ystävänpäiväksi tästä uudesta pinkistä villaunelmasta postaus. Suunnitelmiin tuli viivästys, sillä joudui purkamaan takakappaletta ja valmistuminen viivästyi.

Aloitin ennen joulua neulomaan tätä paitaa ja siinä menikin tovi.

Tahdoin tehdä lämpimän paidan, missä on hyvä olla.

Löysinkin täydellisen ohjeen visiolleni vanhasta Suuri Käsityö-lehdestä.


Lankoina käytin  Hjertegarnin Alpaca 400 ja Filcolanan Tiliaa.


Nämä langat muodostivat ihanan pehmeän ja lämpimän lopputuloksen.

Tämä neule on täyttä luksusta.


Ompelin neuleeseen puumerkin muistutukseksi itselleni, kuinka ihanaa on pitää itse tehtyjä vaatteita päällä.


Olen onnessani, että tämä työ täytti odotukeni ja olen viihtynyt uudessa paidassani.

Isompia käsitöitä tehdessä olen oppinut pitkäjänteisemmäksi.


Nykyään minua ei lannista se etteivät asiat valmistu heti.

Useimmiten teen välissä pienen työn ja palaan virkistyneenä keskeneräisen aloitetun pariin.


Sinnikkään neulonnan jälkeen työn valmistuminen tuntuu voitolta.

Rakkaudella neulottu lämmittää vielä enemmän ja säilyttää arvonsa aikojenkin jälkeen.

Sain paidan valmiiksi juuri viimeisinä kunnon pakkaspäivinä ja paita ehti lämmittämään muutaman pakkaspäivän verran.

Voisin palata paitani kanssa vielä pakkaspäiviin.

Tervetuloa 2021!

Tuntuu kuin siitä olisi yksi silmänräpäys kun kirjoitin tervetuloa 2020, tuntuu ettei vuodet enää vieri vaan ne kiitää ohitse hirmuista vautia.

Luin viime vuoden postauksen virkistääkseni muistia, mitä silloin toivoikaan ja tavoittelin.

Tämä vuodenvaihde tuntuu erityisen helpottavalta, ikäänkuin odottaa jo ensivuoden toiveekkaampaa aikaa.


Vallitsevasta maailmantilanteesta huolimatta vuodessa 2020 oli myös paljon hyvää. Paljon onnistumisia ja rohkeita tekoja.

Kirjoitin vuosi sitten siitä, kuinka tahtoisin raottaa ovea uuteen tuntemattomaan.

En kirjoittaessani tiennyt, että tuo ovi repäistäisiin auki sellaisella voimalla. Hyppy tuntemattomaan tapahtui niin nopeasti, että vieläkin miettii mitä tapahtuikaan.


Vuoden alussa listasin toiveita ja tavoitteita.

Listalta löytyi mm. kansallispuistoihin tutustuminen, hillan löytäminen, lankavarastojen puolittaminen, ja kehonmuokkausprojektin loppuunsaatto.

Kansallispuistoja tuli kierrettyä lähellä ja kaukana. Riisitunturi jäi mieleenpainuvimmaksi, sillä ajoin matkalla auton penkkaan ja jouduin hinaukseen.


Joulupukki muisti onneksi kirjalla, josta on varmasti iloa. Tämän kanssa on hyvä jatkaa tavoitteita kohti.

Vuodelle 2021 tahdon tavoitella seuraavia:

🖤 Lisää kansallispuistoiluja ja retkeilyjä

🖤 lankavaraston puolitus (tämä ei toteutunut 2020)
🖤 kehonmuokkausprojekti

🖤 tähtiin kurkottelu, kaukoputkella ka ilman
🖤 aikaa rakkaille

Yksi vuoden kohokohdista oli ehdottomasti hillamatka, mikä lämmittää mieltä vieläkin.

Vuoden yksi sykähdyttävin kokemus oli Hans Zimmerin konsertti, mikä oli yksi elämäni upeimpia kokemuksia.

Olin hankkinut liput joululahjaksi mieheni takia, mutta yllätyin siitä, miten se muutti minun maailmaani.

Toinen upea oli ystäväni järjestämä ryhmämatka Viroon. Naurua ja tilanteita riitti, ja kokonainen päivä parisuhdeaikaa.


Vuosi 2020 on ollut vastakohtien vuosi. Olen menettänyt paljon, mutta saanut enemmän tilalle.

Rakkaita on nähty vähemmän, mutta ne hetket jotka on vietetty yhdessä on ollut entistäkin tärkeämpiä ja rakkaampia.

Pelon ja epätoivon tunteet ovat vaihtuneet toivoon ja unelmiin.

Tervetuloa parempi vuosi 2021.


Toivon uuden vuoden tuovan sinulle sen mitä siltä toivot ja vievän mennessään sen, minkä tahdot taaksesi jättää.🖤

Välipäivien virkattu panta

Joulu meni ja välipäivistä on päässyt nauttimaan oikein kunnolla.

Tästä on hyvä jatkaa tarmokkaasti uuteen vuoteen. Akut ladattuina ja mieli raikkaana.

Joulupyhissä on parasta pysähtyminen. Olen hyvä pysähtelyssä, mutta jouluna, kun siihen on oikein lupa, se tuntuu erityisen hyvältä.

Välipäivät ovat koostuneet onnellisista ulkoiluhetkistä, joiden jälkeen on ollut ihana neuloa ja virkata kehon lämmetessä kylmän jälkeen.


Muistin lankavaraston Konmaritus-tavoitteeni ja virkkasin vanhasta muhkeasta villalangasta itselleni pannan.

Tämä lanka on sekoitus alpakkaa ja villaa, lanka on ollut aarrevarastossani neljä vuotta. Jo oli aikakin tehdä tästä muhku-unelmasta jotakin.

Olen erityisen ihastunut alpakkalankoihin niiden upean lämmön ja pehmeyden myötä.

Olen myös ilokseni huomannut, etten ole herkkähipiäinen joten ei tarvitse tuhlata aikaa miettimiseen kutittaako vai ei.


Virkkasin tämän pannan ohjeella, joka löytyy youtubesta, ohjeeseen pääsee tästä.

Tämä oli siinä mielessä tosi hyvä valinta, että virkattuna tästä tuli paljon muhkeampi ja tiiviimpi. (Tein ensin neuloen, mutta en tykännyt lopputuloksesta)


Hauska elementti tässä on myös se, että siitä tulee vaikutelma, että se olisi neulottu.

Tämänlainen pinta syntyi virkkaamalla puolipylvään ja piilosilmukan yhdistelmää kerroksen aina kerroksen päältä virkattuna.


Alkuperäisessä ohjeessa olisi pannan eteen tullut hieno solmu, mutta itselläni ei riittänyt lanka siihen, joten panta on hieman yksinkertaisempi.

Tämä oli todella nopea ja kiva projekti, suosittelen lämpimästi.


Huomenna on vuoden viimeinen päivä,  sen kunniaksi kirjoitan huomenna lisää tarinaa.

Joulun tuntua

Joulukuu ja luntakin jo ripottelee. Etsin pikkuhiljaa joulun tunnelmaa, vaikka mietinkin, miltä joulu tänä vuonna tuntuu?

Olen ihastunut luonnonläheisiin sisustusasioihin ja otin niistä myös vaikutteita tähän asetelmaan.

Olen lisäillyt joulua ripotellen sinne tänne ympäri kotia. Olohuoneen pöytää koristaa nyt pieni jouluasetelma.

Löysin Hemteksistä niin ihanan tuikkukipon, että se herätti heti vision jouluasetelmasta.

Keräsin maasta havuoksan, leikkasin uuden imupinnan ja asettelin maljakkoon. Oksa on pysynyt hyvänä ja välillä nenään kantautuu vieno joulun tuoksu.

Toinen ihana tuoksu kantautuu tästä kynttilästä, nimensä mukaisesti tämä tuo mieleen tuvan.

Kynttilän sytyttäessä matkaan mielessäni pohjoiseen ja tunnen lämpimän läiskähdyksen sydämessäni.

Aloitin etsimään joulua myös lukemalla tämän vuoden joululehteä, suosittelen tätä lämmöllä.

Paketoin myös muutaman lahjapaketin ja kuulin mielessäni lasten riemun.

Varmaa on se, että joulun tuntu herää viimeistään lasten aidosta ilosta ja jännityksestä.

Millasia jouluasioita sinä olet laittanut kotiisi?

Neulottu bleiseri for him

Annoin rakkaalleni joululahjaksi “lahjakortin”, mistä hän sai valita itselleen mieluisen neuleen, jonka hänelle rakkaudella valmistaisin.

Aloitin projektin pohjoisen reissulla ja suorastaan rakastin neuloa sitä siellä.

Tuijotin pihalla seisovaa kelohonkaa ja ihailin, kuinka tämä lanka suli kelohongan värimaailmaan.

Lupasin lahjakortissa valmistaa tuotteen kuukauden päivissä ja olin ihmeissäni, kuinka sainkin tehtyä tuon siinä ajassa.

Normaalisti projektini saattavat kestää vuosia.

Valmista tuli, vaikka viime metreillä oli muutamia muuttujia hihojen kanssa.

Saaja oli iloinen ja tyytyväinen lahjaansa.

Olen iloinen, että onnistuin tässä lahjavisiossani.

Käytin lankana Novitan Aalto-lankaa, minkä riittoisuus yllätti minut.

Lankaa jäi vielä jäljelle ja mietin mihin projektiin saisin loput kerät tuhottua?

Langan aaltoileva värien vaihtelu tekee bleiseristä mielenkiintoisen.

Tämä bleiseri on mielestäni sopivan rennon siisti, joten se toimii monessa tilaisuudessa.

Kesän kirpeisiin aamuihin työmatkalle tai viilenevien iltojen lämmikkeeksi.

Aurinkoista kevätpäivää sinulle myös!