Tämä talvi on ollut ulkoilun suhteen antoisa.

Olen nauttinut niin täysillä, että sydämessä tuntuu lämpimältä, palatessani mielessäni hiihtoladuille.


Talven kiireesä hiihtoladut ovat olleet minulle latauspiste, paikka missä olen voinut hengittää ja rentoutua.


Olen myös tehnyt hiihtäessäni paljon ajatustyötä ja ratkaissut myös monia ongelmia.

Luonnolla on ihmeellinen vaikutus tehdä luovaksi.

Laduilla pitää myös pysähtyä ja ihmetellä. Miten kaunis talvinen maisema voi olla?

Hiihtoladut ovat olleet myös minun ja mieheni paras treffipaikka, missä olemme yhdessä nauttineet upeista hiihtopoluista.


Kahdeksan vuotta sitten mieheni kysyi minulta “tykkäätkö hiihtämisestä?”

Olimme tavanneet muutaman kerran ja mietin, kuinka mielenkiintoinen kysymys.

Tässä me nyt vuosia jälkeenpäin yhdessä hiihdämme.

Olemme löytäneet yhteisen talvisen harrastuksen ja toivottavasti saamme sitä jatkaa vuosienkin päästä.



Hiihtokilometrejä kertyi taakse kiitettävä määrä ja teimme hienoja lenkkejä eri maisemissa.

Talin hiihtopolusta tuli minun rakas lähireitti. Paloheinään poikkesin vaihtelun vuoksi ja viikonloppuisin explorasimme uusia maisemia.

Mieleenpainuvimmat ladut olivat ehdottomasti Arabianranta upeine merimaisemineen, Santahaminan jylhä merellinen latu sekä Vuosaaren mustavuori.

Hiihtomaisemat ovat muuttuneet keväisen vihreiksi.

Aurinko riisuu talven lumiviittaa ja muistuttaa lämmöllään tulevasta.

Ilokseni säätiedotuksessa luvattiin vielä muutamia pakkasia.

Latua riittää vielä.🖤